Ahdistus purkautui suttuiselle paperille. (Ensimmäinen suomenkielinen otsikko)

                                   Tunnustelen kylkiäni, kylkiluitani.
                                  Lasken niistä jokaisen, varmistaakseni niiden yhä olevan olemassa.
                                 Luku pienenenee, junnaa, nousee, pienenee jälleen.
                               Noidankehä, siihen on nyt päädytty.. Jälleen.
                             Rasvakudos tukehduttaa minut lämpimyydellään.
                           Vierin ja vyöryn päivästä toiseen, ahdistuneena.
                         Taulukkoja, listoja, tyhjiä lupauksia.
                      Minä juoksen läpi yön, läpi mustien metsien, uin yli punaisten merten.
                   Vahvistun, kasvan voimakkaammaksi sisältä, pienenen siroksi ulkoisesti.
                 Minä en luovuta, en vielä.
              Täytän parin vuoden takaiset saappaani, minä haluan tätä.
            Haluan tätä enemmän kuin ruokaa, suklaata, herkkuja.
          Minusta tulee taas vahva.
                                                                                        Motivaatio, tulit takaisin.