ABC täytyi lopettaa. Elimistö ei oikein tykännyt, äiti alkoi valittaa ja minä menin sekaisin.
Mutta, vähäkalorisella linjalla vedetään edelleen. Sovittiin isän kanssa, että voin hyvin pitää viikon tai kahden paaston ennen kesää. En niinkään laihtumisen, vaan puhdistumisen takia. Ja sama juttu kesän jälkeen. Rakastan paastoilla. Se tunne on vaan jotain niin ihanaa ♥
Viikolla ei ole oikeastaan tapahtunut mitään jännää, paitsi tänään illalla. M:n sisko ja sen poikaystävä tulivat kahvittelemaan ja pitämään minulle seuraa. Ihana piristysruiske ♥
Huomenna kirjoittelen vain novelleja, jälleen kerran. Illemmalla viiden aikaan suuntana on kaverini ihana puutalo. Siellä sitten väritellään ja hienosäädetään kahta uusinta tatuointiani ja ehkä tehdään yksi uusikin ♥ Ah ♥ Se onkin sitten mukavaa näytellä kättä veljelle viikonloppuna kun on taas pikkusisko enemmän kuvia täynnä. Hihi ♥
Olen meditoinut lähiaikoina älyttömän paljon. Meditoidessa on helposti vierähtänyt tunti tai kaksikin. Tarvitsen niin paljon pieniä rentoutuksia päivän mittaan.
Syömiset on menneet hieman niin ja näin ja itseinhokin kasvanut, mutta en aio luovuttaa! Kuitenkin lähes 14 kiloa on jo tippunut. Edessä on pitkä matka, pitkä ja paskanen, mutta vähät minä siitä välitän.
Nyt on pakko mennä kirjoittamaan ja keittämään kahvia. Muuten en todellakaan jaksa kirjoittaa koko yötä novelleja. Jokainen novelli on varmasti vähintään 7 sivua pitkä, siis jos wordilla mitattaisiin.
Tsemppiä teille rakkaille murusille ♥
Ps. Kolme uutta lukijaa, ihanaa! Kiitos ♥
tiistai 5. huhtikuuta 2011
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Haluat pois, et silti tiedä missä hyvä ois.
Keskiviikkona palautin sitten ennakkotehtävät kuuden postimerkin voimin postiin. Nyt olo on helpottunut, sillä olen siis saanut edes jotain aikaiseksi.
Eilen kävin serkkuni kanssa kahvilla pitkästä aikaa, en tiedä milloin viimeksi olisin puhunut niin paljon ja avoimesti. Kahvittelun jälkeen näin OS:n, joka oli täysin sekaisin. Humalassa ja itkuinenkin. Oli kysynyt kaveriltaan, kuinka paljon hänen täytyy juoda, että hän kuolee. Lähes itki ja halusi haleja. Näki harhoja ja ahdistui ihmisistä. Tämä ei todellakaan ollut se OS johon olen tottunut. Se iloinen ja ihana poika oli tipotiessään, tilalla pelkkää mustaa.
OS tuli meille. Minä kerkesin jo metroasemalla itkemään, pelotti niin kovin. OS on sekoillut, vetänyt kaikkea, ollut hukassa. Ryypännyt viikon putkeen. Sanoi olevansa niin kovin yksinäinen, häntä selvästi pelotti. Ja minä kuuntelin, koitin auttaa ja piristää. Lopulta OS jäi yöksi, en halunnut häntä päästää harhailemaan kaupungille. Ei viikkoon ole ollut kotona. Lupasi ryhdistäytyä, etsiä elämälleen jälleen sisältöä. Niin paljon on kerennyt tapahtua niin vähässä ajassa. Ja osasyynä eräs ihminen ja toinenkin. Ja nyt minä olen mustaa vihaa täynnä. Kuin raivostunut äitileijona, joka suojelee poikasiaan vaikka viimeiseen hengenvetoonsa asti. Minä muutuin, vahvaksi ja suojelevaksi. Taas.
OS on laihtunut, sanoo olevansa läski, vaikkei missään ole mitään ylimääräistä. Pelottaa, että hän ajautuu tähän samaan usvaan, labyrinttiin, josta paluuta ei ole.
Puhuimme puoli kuuteen aamulla. Puhuimme syvällisiä. Maallisesta ja henkisestä. Luonnosta ja elämän pienistä iloista. Ennen kahtatoista heräsin ja kävin vaa'alla, puoli kiloa on eilisestä poissa. Minä onnistun. Syömiset ovat jokaisena päivänä pysyneet hyvin kurissa ja liikuntaakin on kertynyt.
Muut viettävät viikonloppunsa kavereiden kanssa, löhöillen tai katsoen elokuvia. Ei tarvitse kuin olla. Syödä ja nukkua. Minä vietän viikonloppuni tietokoneella näpytellen kirja-arvosteluja, novelleja ja kertomuksia. Minä runoilen ja turhaudun fontteihin, ulkoasuihin ja kaikkeen mahdolliseen mihin voi turhautua. Minä en lepää, vaan olen kuin kone, joka kirjoittaa kirjoittamistaan aamusta iltaan, tauotta.
Lukijoita on jälleen 20, ihanaa kiitos! ♥ Haluaisin niin kovin tutustua teihin ihanaisiin oikeasti, mutta tiedän, että vajoaisin maan alle, pieneen rakoon nähdessäni teidät.
Nyt jatkan juonikoukeroiden selostamista, arvosanoja ja suosituksia antaen. Toivottavasti viimeistään sunnuntaina on aikaa taas kirjoittaa. Kuitenkin käyn välillä teidän kertomuksenne ja ilonne ja surunne lukemassa ♥
Eilen kävin serkkuni kanssa kahvilla pitkästä aikaa, en tiedä milloin viimeksi olisin puhunut niin paljon ja avoimesti. Kahvittelun jälkeen näin OS:n, joka oli täysin sekaisin. Humalassa ja itkuinenkin. Oli kysynyt kaveriltaan, kuinka paljon hänen täytyy juoda, että hän kuolee. Lähes itki ja halusi haleja. Näki harhoja ja ahdistui ihmisistä. Tämä ei todellakaan ollut se OS johon olen tottunut. Se iloinen ja ihana poika oli tipotiessään, tilalla pelkkää mustaa.
OS tuli meille. Minä kerkesin jo metroasemalla itkemään, pelotti niin kovin. OS on sekoillut, vetänyt kaikkea, ollut hukassa. Ryypännyt viikon putkeen. Sanoi olevansa niin kovin yksinäinen, häntä selvästi pelotti. Ja minä kuuntelin, koitin auttaa ja piristää. Lopulta OS jäi yöksi, en halunnut häntä päästää harhailemaan kaupungille. Ei viikkoon ole ollut kotona. Lupasi ryhdistäytyä, etsiä elämälleen jälleen sisältöä. Niin paljon on kerennyt tapahtua niin vähässä ajassa. Ja osasyynä eräs ihminen ja toinenkin. Ja nyt minä olen mustaa vihaa täynnä. Kuin raivostunut äitileijona, joka suojelee poikasiaan vaikka viimeiseen hengenvetoonsa asti. Minä muutuin, vahvaksi ja suojelevaksi. Taas.
OS on laihtunut, sanoo olevansa läski, vaikkei missään ole mitään ylimääräistä. Pelottaa, että hän ajautuu tähän samaan usvaan, labyrinttiin, josta paluuta ei ole.
Puhuimme puoli kuuteen aamulla. Puhuimme syvällisiä. Maallisesta ja henkisestä. Luonnosta ja elämän pienistä iloista. Ennen kahtatoista heräsin ja kävin vaa'alla, puoli kiloa on eilisestä poissa. Minä onnistun. Syömiset ovat jokaisena päivänä pysyneet hyvin kurissa ja liikuntaakin on kertynyt.
Muut viettävät viikonloppunsa kavereiden kanssa, löhöillen tai katsoen elokuvia. Ei tarvitse kuin olla. Syödä ja nukkua. Minä vietän viikonloppuni tietokoneella näpytellen kirja-arvosteluja, novelleja ja kertomuksia. Minä runoilen ja turhaudun fontteihin, ulkoasuihin ja kaikkeen mahdolliseen mihin voi turhautua. Minä en lepää, vaan olen kuin kone, joka kirjoittaa kirjoittamistaan aamusta iltaan, tauotta.
Lukijoita on jälleen 20, ihanaa kiitos! ♥ Haluaisin niin kovin tutustua teihin ihanaisiin oikeasti, mutta tiedän, että vajoaisin maan alle, pieneen rakoon nähdessäni teidät.
Nyt jatkan juonikoukeroiden selostamista, arvosanoja ja suosituksia antaen. Toivottavasti viimeistään sunnuntaina on aikaa taas kirjoittaa. Kuitenkin käyn välillä teidän kertomuksenne ja ilonne ja surunne lukemassa ♥
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Cold fingers.
Abc-dieetti, päivä 3. Eilinen ja maanantai meni loistavasti, alle 500 kcal jäin reilusti. Maanantaina 340 kcal ja eilen 400 kcal. Tänään on 300 kcal päivä ja tähän mennessä siitä on tullut tuhottua 70 kcal, eikä ole edes nälkä, vaikka puoli seitsemästä olen taas ollut hereillä.
Nyt on ennakkotehtävissä viimeinen rutistus käynnissä. Kaksi työtä pitää viimeistellä ja tunnin päästä haen valokuvani ja ne liimailen papereihin. Sitten onkin suuntana posti. Jos sitä kävelisi, on niin ihana ilmakin ♥
Sormet ovat jääkylmät, tosin siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Maha on jo nyt paljon litteämpi ja kylkiluutkin pikkuisen ja kurkistaa ihran alta. Kissa makaa lavuaarissa ja pyydystelee vesipisaroita tassuillaan. Ihana kissa ♥
Huomenna on 400 kcal päivä mikä varmasti menee hyvin. Tuskin edes kerkeän syömään sitäkään, huominen menee kouluprojekteja tehdessä. Ajattelin huomisen päivän käyttää kirja-arvosteluihin ja novellien, runojen ja kertomusten kirjoittamiseen.
Viikonloppu saattaa mennä tiukille, varsinkin jos saisin jotenkin toteutettua M:n serkun vierailun. En ole nähnyt häntä taas pitkään aikaan, alkaa olla jo ikävä, nyyh!
Nyt on pakko mennä piirtämään astioita ja maalaamaan keinujen ketjuja. Ihanaa päivää teille kaikille ihanaisille! ♥
Nyt on ennakkotehtävissä viimeinen rutistus käynnissä. Kaksi työtä pitää viimeistellä ja tunnin päästä haen valokuvani ja ne liimailen papereihin. Sitten onkin suuntana posti. Jos sitä kävelisi, on niin ihana ilmakin ♥
Sormet ovat jääkylmät, tosin siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Maha on jo nyt paljon litteämpi ja kylkiluutkin pikkuisen ja kurkistaa ihran alta. Kissa makaa lavuaarissa ja pyydystelee vesipisaroita tassuillaan. Ihana kissa ♥
Huomenna on 400 kcal päivä mikä varmasti menee hyvin. Tuskin edes kerkeän syömään sitäkään, huominen menee kouluprojekteja tehdessä. Ajattelin huomisen päivän käyttää kirja-arvosteluihin ja novellien, runojen ja kertomusten kirjoittamiseen.
Viikonloppu saattaa mennä tiukille, varsinkin jos saisin jotenkin toteutettua M:n serkun vierailun. En ole nähnyt häntä taas pitkään aikaan, alkaa olla jo ikävä, nyyh!
Nyt on pakko mennä piirtämään astioita ja maalaamaan keinujen ketjuja. Ihanaa päivää teille kaikille ihanaisille! ♥
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Apple Beats Cookie.
Abc.
Eli siis ABC- dieetti alkaa jälleen huomenna. Paino junnaa niin paikallaan kuin voi vaan junnata. Eli siis radikaali kaloripudotus. Ärsyttää kun niin kovin haluaisin tänne kirjoitella ja purkaa kaikkea, mutta aika ei millään riitä. Nytkään en varmasti kerkeä kirjoittamaan kovin pitkää tekstiä. Kouluprojektit on ajansyöjiä ja mun tehtävä oppilaana on ruokkia niitä. Omankin terveyden kustannuksella.
Eilen käytiin M:n kanssa syömässä Rossossa ja onnekseni tilaamani annos ei ollut rasvainen, yllättävän kevyt sen sijaan. Kaloreita eilen taisi tulla alle 800 kcal. Tänään kalorit kieppuu siinä 600 kcal paikkeilla, joten huomisen max 500 kcal ei edes tee tiukkaa.
Ennakkotehtävät ovat onneksi edistyneet ja valokuvaus-linjan kuvat on nyt teetettävänä, joten yksi stressi vähemmän. Tänään tuli pienimuotoinen, tai no ei niin pienimuotoinen itkukohtaus. Lukittauduin vessaan ja itkin lähemmäs tunnin. M vaati, että päästän sen sisään ja kerroin kaiken sille vessan lattialla istuen. Koulupaineet ja läskiahdistus for the win.
Ensi viikko on pelkkää syömättömyyttä, liikuntaa ja kouluprojekteja. Enpähän ainakaan kerkeä murehtimaan tai syömään turhia kaloreita. Ja rahatilanne on keskiviikkoon asti aika tiukka, joten en ainakaan tuhlaa isän rahoja ruokaan. Syön varmaan lähinnä taas näkkäriä ja vihanneksia ja hedelmiä. Onneksi en yleensä muutenkaan syö niin kauhean paljoa. Tosin turhia kaloreita on viikonloppuna tullut.
Tulevalla viikolla suoritan kolme ainetta, äidinkielen, yhteiskuntaopin ja maantiedon. Vähintäänkin. Ja varmaankin vielä elämänkatsomustiedon. Sitten vuorossa ilmaisutaito, kuvataide ja ruotsi. Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä matematiikka. Ja nämä kaikki pitää hoitaa kahdessa kuukaudessa. Ja jossain välissä todennäköisesti on vielä pääsykokeet unelmakouluun ♥ Olen niin onnellinen kun viimeiset projektit on palautettu ja tämä helvetti on ohi.
Nyt on pakko taas lopettaa ja mennä piirtämään ennakkotehtävää. Tänään toivottavasti pääsen ajoissa nukkumaan, jotta huomenna jaksan tehdä kouluprojekteja ainakin 7 tuntia ja liikkua kaksi tuntia. Tsemppiä teille kaikille ♥ Toivottavasti saan keskiviikkona järjestettyä aikaa blogin päivittämiselle.
Ps. Kiitos ihanaiset, jotka olette jaksaneet seurailla ja kommentoida edelleen blogiani ♥
Eli siis ABC- dieetti alkaa jälleen huomenna. Paino junnaa niin paikallaan kuin voi vaan junnata. Eli siis radikaali kaloripudotus. Ärsyttää kun niin kovin haluaisin tänne kirjoitella ja purkaa kaikkea, mutta aika ei millään riitä. Nytkään en varmasti kerkeä kirjoittamaan kovin pitkää tekstiä. Kouluprojektit on ajansyöjiä ja mun tehtävä oppilaana on ruokkia niitä. Omankin terveyden kustannuksella.
Eilen käytiin M:n kanssa syömässä Rossossa ja onnekseni tilaamani annos ei ollut rasvainen, yllättävän kevyt sen sijaan. Kaloreita eilen taisi tulla alle 800 kcal. Tänään kalorit kieppuu siinä 600 kcal paikkeilla, joten huomisen max 500 kcal ei edes tee tiukkaa.
Ennakkotehtävät ovat onneksi edistyneet ja valokuvaus-linjan kuvat on nyt teetettävänä, joten yksi stressi vähemmän. Tänään tuli pienimuotoinen, tai no ei niin pienimuotoinen itkukohtaus. Lukittauduin vessaan ja itkin lähemmäs tunnin. M vaati, että päästän sen sisään ja kerroin kaiken sille vessan lattialla istuen. Koulupaineet ja läskiahdistus for the win.
 |
| Too big. |
Tulevalla viikolla suoritan kolme ainetta, äidinkielen, yhteiskuntaopin ja maantiedon. Vähintäänkin. Ja varmaankin vielä elämänkatsomustiedon. Sitten vuorossa ilmaisutaito, kuvataide ja ruotsi. Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä matematiikka. Ja nämä kaikki pitää hoitaa kahdessa kuukaudessa. Ja jossain välissä todennäköisesti on vielä pääsykokeet unelmakouluun ♥ Olen niin onnellinen kun viimeiset projektit on palautettu ja tämä helvetti on ohi.
Nyt on pakko taas lopettaa ja mennä piirtämään ennakkotehtävää. Tänään toivottavasti pääsen ajoissa nukkumaan, jotta huomenna jaksan tehdä kouluprojekteja ainakin 7 tuntia ja liikkua kaksi tuntia. Tsemppiä teille kaikille ♥ Toivottavasti saan keskiviikkona järjestettyä aikaa blogin päivittämiselle.
Ps. Kiitos ihanaiset, jotka olette jaksaneet seurailla ja kommentoida edelleen blogiani ♥
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Chaos doesn't suit me.
Suuri anteeksipyyntö hiljaiselostani, joka vierähti kahden viikon pituiseksi.
Olen puurtanut lähinnä koulujuttujen ja ennakkotehtävien parissa, stressannut ja stressannut.
En ole lähiaikoina edes tehnyt mitään, en ole juurikaan käynyt missään. Elämäni on pyörinyt lukemisen, tehtävien tekemisen, valokuvaamisen, ideoimisen, maalaamisen ja piirtämisen ympärillä. Ja voin kertoa, it's killing me.
Enää 17 lukijaa, voi ei :< Anteeksi uudestaan tästä katkonaisesta kirjoittelusta, johon tulee viikon päästä stoppi. Silloin olen saanut vihdoin ja viimein ennakkotehtäväni lähetettyä eteenpäin kouluun, johon niin intohimoisesti haluan.
Paino on tippunut. Kokonaisuudessaan rasvaa on nyt lähtenyt 13,3 kiloa. Se ei ole tarpeeksi, mutta hyvä alku kuitenkin. Tosin, saattaa olla että kiloja on karissut enemmänkin, sillä tänään vihdoin tajusin että lähes UUSI vaakamme ei toimikaan, vaan arpoo painon joka kerta. Ja joka kerta kun vaa'alle astuu on paino eri. Joten huomenna vien vaa'an takaisin Prismaan takuuta vastaan ja pyydän uuden. Tämä painon tietämättömyys on kamalaa!!
Sain biologian toisestakin kokeesta 9 ja arvosanaksi siis todistukseen 9. Ihanaa! Edes yksi juttu pois harteiltani. Teoreettisesti ajatellen, matkaan taas tänään koululle tekemään vihdoin ja viimein yhteishaun sillä koulumme opolle oli erittäin vaikeaa ilmoitella minulle milloin on sopiva aika tulla se ratkaiseva haku tekemään. Keskiviikkona ja Torstaina kuvaan ennakkotehtäviä. Alkupäivän piirrän ja teen muita koulujuttuja ja myöhään iltaan asti valokuvaan. Ah!
Olen vähäisellä vapaa-ajallani uppoutunut jälleen kirjojen ihmeelliseen maailmaan ja lukenut monia loistavia ja koskettavia kirjoja. Pian aloitan uuden kirjan ahmimisen, jonka todennäköisesti lisään omalle must buy-listalleni ♥
Nyt menen lukemaan, kirjoittamaan ja nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä tekemään koulutöitäni jälleen. Kirjoitelkaa ihania sanojanne blogeihinne ja minun blogiini ♥ Luen niitä edelleen! Ja kaihoisasti toivon kahden kadonneen lukijan tulevan takaisin!
Olen puurtanut lähinnä koulujuttujen ja ennakkotehtävien parissa, stressannut ja stressannut.
En ole lähiaikoina edes tehnyt mitään, en ole juurikaan käynyt missään. Elämäni on pyörinyt lukemisen, tehtävien tekemisen, valokuvaamisen, ideoimisen, maalaamisen ja piirtämisen ympärillä. Ja voin kertoa, it's killing me.
Enää 17 lukijaa, voi ei :< Anteeksi uudestaan tästä katkonaisesta kirjoittelusta, johon tulee viikon päästä stoppi. Silloin olen saanut vihdoin ja viimein ennakkotehtäväni lähetettyä eteenpäin kouluun, johon niin intohimoisesti haluan.
Paino on tippunut. Kokonaisuudessaan rasvaa on nyt lähtenyt 13,3 kiloa. Se ei ole tarpeeksi, mutta hyvä alku kuitenkin. Tosin, saattaa olla että kiloja on karissut enemmänkin, sillä tänään vihdoin tajusin että lähes UUSI vaakamme ei toimikaan, vaan arpoo painon joka kerta. Ja joka kerta kun vaa'alle astuu on paino eri. Joten huomenna vien vaa'an takaisin Prismaan takuuta vastaan ja pyydän uuden. Tämä painon tietämättömyys on kamalaa!!
Sain biologian toisestakin kokeesta 9 ja arvosanaksi siis todistukseen 9. Ihanaa! Edes yksi juttu pois harteiltani. Teoreettisesti ajatellen, matkaan taas tänään koululle tekemään vihdoin ja viimein yhteishaun sillä koulumme opolle oli erittäin vaikeaa ilmoitella minulle milloin on sopiva aika tulla se ratkaiseva haku tekemään. Keskiviikkona ja Torstaina kuvaan ennakkotehtäviä. Alkupäivän piirrän ja teen muita koulujuttuja ja myöhään iltaan asti valokuvaan. Ah!
Olen vähäisellä vapaa-ajallani uppoutunut jälleen kirjojen ihmeelliseen maailmaan ja lukenut monia loistavia ja koskettavia kirjoja. Pian aloitan uuden kirjan ahmimisen, jonka todennäköisesti lisään omalle must buy-listalleni ♥
Nyt menen lukemaan, kirjoittamaan ja nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä tekemään koulutöitäni jälleen. Kirjoitelkaa ihania sanojanne blogeihinne ja minun blogiini ♥ Luen niitä edelleen! Ja kaihoisasti toivon kahden kadonneen lukijan tulevan takaisin!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Drowning into work.
Päätin nyt tulla postailemaan jotain teille rakkaat lukijani! ♥
Eilen oli mättöpäivä, lagauspäivä, turhapäivä. Jouduin syömään pizzaa ja sipsiä, juomaan normaalia kokista. Ja olin niin ahdistunut, etten pitkään aikaan ole sellaista ahdistusta kokenut ja tuntenut sisälläni vyöryvän. Tänään (tai oikeastaan eilen, kun katsoo kelloa) kävin vaa'alla peloissani, täristen. Paino oli pysynyt samassa!! Onneksi!
Tänään olen tehnyt valtavasti koulujuttuja, tällä kertaa mieluisia. Ennakkotehtävät julkaistiin ja ne vaikuttivat mielenkiintoisilta. Olen siis vihdoin ja viimein, 3 vuotta myöhässä, vai 2 vuotta myöhässä hakemassa yhteishauissa unelmakouluuni unelmalinjalle.
Sormeni ovat kipeät ja jäykät kirjoituskoneella kirjoittamisesta. Rakastan kirjoittaa kirjoituskoneella novelleja. Siinä on jotain paljon tunnelmallisempaa kuin koneella kirjoittaessa, tietokoneella siis.
Kirjoitan kolmea novellia yhtäaikaa joista kaksi on koulujuttuja varten ja olen kerrankin rakastanut kirjoittamaani tekstiin.
Suunnittelin tämän viikon ns lukujärjestyksen. Joka päivä teen 6 tuntia koulujuttuja ja perjantaina menen isäni mukaan töihin tekemään erästä ennakkotehtävistäni. Onneksi 11 tuntia tällä viikolla on pelkkää kirjoittamista, omien ihanien novellien ja runojen sekaan uppoutumista. Minä vaadin tällä viikolla itseltäni erittäin paljon. Aion saada kolmen aineen loput tehtävät tehtyä. Sitten on jäljellä enää 5 ainetta, joista osan olen suorittanut lähes kokonaan. Minä pystyn tähän. Joka päivä klo 10-16:45 teen kouluprojekteja, novelleja, runoja, esitelmiä. Ja ennakkotehtäviä. Ihanaa uppoutua tähän kaikkeen, sillä olen varannut aikaa sille niin paljon. Olen jopa varannut aikaa tauoille.
Tänään olen syönyt 269 kaloria. Olen tehnyt puolen tunnin lihaskunnon ja tanssinut puoli tuntia, joilla kulutin 418 kaloria. Eli päivä on liikunnan ja syömisen kannalta mennyt hyvin.
Huomenna (tänään) pitää herätä jo puoli kymmeneltä, ajattelin kuitenkin herätä puoli seitsemältä kun isä lähtee töihin. Alottaisin kouluprojektit jo puoli kahdeksalta ja tekisin niitä yhtä pitkään kuin normaalistikin. Minulla on pää täynnä ideoita, jotka kaikki voin hyödyntää.
Lisäksi huomenna (TÄNÄÄN) pitää tehdä puolen tunnin lihaskunto, vartin venyttävä jooga ja zumbata kaksi tuntia, vähintään tunti. Eli tekemistä riittää. Ja intoa. Ensi viikolla voikin sitten ottaa rennommin ja maalata hitusen enemmän tauluja. Nyt kun pitää maalata, piirtää ja valokuvata pakolliset jutut ennakkotehtäviin, joka toki on mukavaa vaihtelua. Saa nähdä mitä saan aikaan.
Koitan tulla kirjoittelemaan taas illalla, viimeistään keskiviikkona. Nyt lähden kirjoittamaan jälleen kirjoituskoneella novelliani ja sitten painan pään tyynyyn ja nukun ansaitut, hieman lyhyet yöunet.
Tsemppiä teille kaikille, olette ihania! ♥
Eilen oli mättöpäivä, lagauspäivä, turhapäivä. Jouduin syömään pizzaa ja sipsiä, juomaan normaalia kokista. Ja olin niin ahdistunut, etten pitkään aikaan ole sellaista ahdistusta kokenut ja tuntenut sisälläni vyöryvän. Tänään (tai oikeastaan eilen, kun katsoo kelloa) kävin vaa'alla peloissani, täristen. Paino oli pysynyt samassa!! Onneksi!
Tänään olen tehnyt valtavasti koulujuttuja, tällä kertaa mieluisia. Ennakkotehtävät julkaistiin ja ne vaikuttivat mielenkiintoisilta. Olen siis vihdoin ja viimein, 3 vuotta myöhässä, vai 2 vuotta myöhässä hakemassa yhteishauissa unelmakouluuni unelmalinjalle.
Sormeni ovat kipeät ja jäykät kirjoituskoneella kirjoittamisesta. Rakastan kirjoittaa kirjoituskoneella novelleja. Siinä on jotain paljon tunnelmallisempaa kuin koneella kirjoittaessa, tietokoneella siis.
Kirjoitan kolmea novellia yhtäaikaa joista kaksi on koulujuttuja varten ja olen kerrankin rakastanut kirjoittamaani tekstiin.
Suunnittelin tämän viikon ns lukujärjestyksen. Joka päivä teen 6 tuntia koulujuttuja ja perjantaina menen isäni mukaan töihin tekemään erästä ennakkotehtävistäni. Onneksi 11 tuntia tällä viikolla on pelkkää kirjoittamista, omien ihanien novellien ja runojen sekaan uppoutumista. Minä vaadin tällä viikolla itseltäni erittäin paljon. Aion saada kolmen aineen loput tehtävät tehtyä. Sitten on jäljellä enää 5 ainetta, joista osan olen suorittanut lähes kokonaan. Minä pystyn tähän. Joka päivä klo 10-16:45 teen kouluprojekteja, novelleja, runoja, esitelmiä. Ja ennakkotehtäviä. Ihanaa uppoutua tähän kaikkeen, sillä olen varannut aikaa sille niin paljon. Olen jopa varannut aikaa tauoille.
Tänään olen syönyt 269 kaloria. Olen tehnyt puolen tunnin lihaskunnon ja tanssinut puoli tuntia, joilla kulutin 418 kaloria. Eli päivä on liikunnan ja syömisen kannalta mennyt hyvin.
Huomenna (tänään) pitää herätä jo puoli kymmeneltä, ajattelin kuitenkin herätä puoli seitsemältä kun isä lähtee töihin. Alottaisin kouluprojektit jo puoli kahdeksalta ja tekisin niitä yhtä pitkään kuin normaalistikin. Minulla on pää täynnä ideoita, jotka kaikki voin hyödyntää.
Lisäksi huomenna (TÄNÄÄN) pitää tehdä puolen tunnin lihaskunto, vartin venyttävä jooga ja zumbata kaksi tuntia, vähintään tunti. Eli tekemistä riittää. Ja intoa. Ensi viikolla voikin sitten ottaa rennommin ja maalata hitusen enemmän tauluja. Nyt kun pitää maalata, piirtää ja valokuvata pakolliset jutut ennakkotehtäviin, joka toki on mukavaa vaihtelua. Saa nähdä mitä saan aikaan.
Koitan tulla kirjoittelemaan taas illalla, viimeistään keskiviikkona. Nyt lähden kirjoittamaan jälleen kirjoituskoneella novelliani ja sitten painan pään tyynyyn ja nukun ansaitut, hieman lyhyet yöunet.
Tsemppiä teille kaikille, olette ihania! ♥
torstai 24. helmikuuta 2011
Minä olen valtameri, myrskyävä ja arvaamaton.
Olen palkinnut sinut Stylish blogger awardilla, sinun pitää kertoa itsestäsi 7 asiaa ja antaa palkinto eteenpäin enintään 15 henkilölle♥
Eli siis ApprehensiveFairy alias Niina palkitsi minut tällä palkinnolla ja nyt tulee muutama fakta, en tänään kerkeäkään muuta kirjoittamaan.
1. Tulen taiteilijasuvusta. Isäni isä oli loistava maalari ja piirtäjä, jonka lauluäänikin oli niin upea. Isäni on täysin samaa maata. Isäni on myös näyttelijä, kuten äitinikin. Isoveljeni on myös näytellyt ja esiintynyt. Nämä kaikki taidot ovat periytyneet minulle, mistä olen erittäin kiitollinen ♥
2. Olen kontrollifriikki ja perfektionisti. Saatan tehdä kymmeniä listoja päivässä viikon tärkeistä asioista, tehtävistä yms. Olen myös hyvin itsekriittinen töideni suhteen, en osaa suhtautua kehuihin millään lailla, koska en usko niiden olevan vilpittömiä.
3. Rakastan eläimiä. Minulle olisi paljon suurempi järkytys jos näkisin jonkun tappavan eläimen, kuin jos näkisin ihmisen kuolevan.
4. Vaarini kuolema oli minulle niin paha paikka, etten pystynyt menemään hänen hautajaisiinsa. Vaari oli isäni lisäksi paras ystäväni, eikä meitä erottanut mikään. En ole vieläkään päässyt vaarini kuolemasta yli, vaikka siitä on pian jo 11 vuotta.
5. Saatan valvoa kolme vuorokautta putkeen, koska minulla on inspiraatio. Silloin en pystyny nukkumaan. Inspiraationi kestävät parista tunnista viikkoihin. Silloin maalaan, kirjoitan, piirrän, laulan jne.
6. Olen koittanut tappaa itseni lähemmäs 10 kertaa. Minulla on ollut lääkeaddiktio muun muassa. Nyt olen ollut 2 vuotta viiltelemättä.
7. Rakastan kirjoja, vanhoja kameroita, kirjastoja, kahviloita ja maalauskanvaaseja. Erityisesti vanhojen kirjojen tuoksu on minulle kuin kissanminttua.
Toivottavasti saitte tietää minusta jotain uutta ♥
maanantai 21. helmikuuta 2011
Painting my dreams.
Jälleen kerran anteeksi pitkästä postaustauosta. Paljoa ei ole tapahtunut, viikonloppuna ja ystävänpäivänä sentään jonkun verran.
Paino on pysynyt samassa kuin aikaisemminkin, senttejä on kaikesta huolimatta lähtenyt jonkun verran, mikä on tietysti positiivinen asia. Kyllä mä ilmeisesti oon hieman pienempi kuin ennen.
Ne tuparit oli aika lame. Kaikki vain katsoi telkkaria. Bileistä ei ollut tietoakaan. Joten linnottauduin M:n siskon KP:n ja hänen poikaystävänsä TK:n kanssa keittiöön. Juteltiin ja puhuttiin kaikesta. TK ravasi kanssani lähes koko ajan tupakalla ja hänen kanssaan puhuin kaikista eniten. Puhuttiin syvällisistä asioista, kuten molempien ahdistuksista yms.
Maanantaina eli ystävänpäivänä suuntasin vakiotatuoijani luo KP:n ja TK:n kanssa. Nyt on kaksi uutta tatuointia oikeassa kädessäni. Ja rakastan niitä! Ensi kuussa tulee todennäköisesti kaksi taas lisää. Vähintään yksi.
Tällä viikolla on tehoviikkoni. Kalorimäärät on rajoitettu jokaisena päivänä ja liikuntaa pitää kertyä tietty määrä. Toivon painon tippuvan edes 2 kiloa.
M tuli eilen tänne ja olemme oikeastaan vain katsoneet telkkaria. Kohta lähdetään käymään äitini luona, mennään sinne syömään ja kahvittelemaan. Saa nähdä mitä siitä tulee.
Olen maalannut paljon lähiaikoina. Ja kirjoittanut. Aloitin taulusarjan, josta tulee hienoin taulusarjani tähän mennessä. Kamerakaan ei ole säästynyt, vaan olen armotta räpsinyt sillä kuvia lähes kaikesta.
Pahoittelen vielä kerran tästä hiljaiselosta. Koitan päivittää keskiviikkona jossain vaiheessa. Minun aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt kirjoittamiseen kaiken muun ohella.
Tsemppiä kaikille ihanuuksille! ♥
Paino on pysynyt samassa kuin aikaisemminkin, senttejä on kaikesta huolimatta lähtenyt jonkun verran, mikä on tietysti positiivinen asia. Kyllä mä ilmeisesti oon hieman pienempi kuin ennen.
Ne tuparit oli aika lame. Kaikki vain katsoi telkkaria. Bileistä ei ollut tietoakaan. Joten linnottauduin M:n siskon KP:n ja hänen poikaystävänsä TK:n kanssa keittiöön. Juteltiin ja puhuttiin kaikesta. TK ravasi kanssani lähes koko ajan tupakalla ja hänen kanssaan puhuin kaikista eniten. Puhuttiin syvällisistä asioista, kuten molempien ahdistuksista yms.
Maanantaina eli ystävänpäivänä suuntasin vakiotatuoijani luo KP:n ja TK:n kanssa. Nyt on kaksi uutta tatuointia oikeassa kädessäni. Ja rakastan niitä! Ensi kuussa tulee todennäköisesti kaksi taas lisää. Vähintään yksi.
Tällä viikolla on tehoviikkoni. Kalorimäärät on rajoitettu jokaisena päivänä ja liikuntaa pitää kertyä tietty määrä. Toivon painon tippuvan edes 2 kiloa.
M tuli eilen tänne ja olemme oikeastaan vain katsoneet telkkaria. Kohta lähdetään käymään äitini luona, mennään sinne syömään ja kahvittelemaan. Saa nähdä mitä siitä tulee.
Olen maalannut paljon lähiaikoina. Ja kirjoittanut. Aloitin taulusarjan, josta tulee hienoin taulusarjani tähän mennessä. Kamerakaan ei ole säästynyt, vaan olen armotta räpsinyt sillä kuvia lähes kaikesta.
Pahoittelen vielä kerran tästä hiljaiselosta. Koitan päivittää keskiviikkona jossain vaiheessa. Minun aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt kirjoittamiseen kaiken muun ohella.
Tsemppiä kaikille ihanuuksille! ♥
tiistai 8. helmikuuta 2011
I fall down... hit the ground.
- 12,1 kiloa. Nyt paino junnaa taas. Mutta aion saada painon tippumaan kilon tällä viikolla.
Lukuisista pudotetuista kiloista ja hävinneistä senteistä huolimatta olen edelleen yhtä iso ihrakasa kuin aina ennenkin. Ei minussa huomaa mitään eroa.
Eilen olin äitini kanssa shoppailemassa. Äiti osasi kerrankin käyttäytyä, enkä kuullut yhtään pahaa sanaa minusta hänen suustaan koko päivänä. Kerrankin pystyin laskemaan suojamuuriani hieman. Mukaan tarttui vaatteita, joita rakastan! Nyt on jotain päällepantavaa viikonlopuksi. Lauantaina nimittäin suunta on M:n veljen ja veljen kihlatun uuteen asuntoon tupareihin.
En kuitenkaan haluaisi mennä sinne, vaikka toisaalta palan halusta päästä puhumaan henkeviä humaltuneiden ihmisten kanssa. Minusta ei taaskaan ole varmasti lauantailta yhtään kuvaa, minä olen taas se joka kameran takana häärää, ikuistaa niitä erityisiä hetkiä kameran uumeniin. Minä viihdyn kameran toisella puolella, en tykkää olla kuvissa. Olen liian iso kuviin. Olen kaksi kertaa muiden kokoinen kuvissa. Luonnoton sotanorsu. Mammutti, lajinsa viimeinen ihrakasa.
Vaatekopissa huomasin kokovartalopeilistä kylkiluideni jo hieman kuultavan ihrasolujen takaa. Minä haluan niiden paistavan paremmin läpi. En halua yhtään ylimääräistä kauniiden luideni päälle. Kuitenkaan en halua olla niin huonossa kunnossa, etten voi mitään tehdä ravinnon puutteen takia.
Perjantaina viimeistään lähden pitkästä aikaa M:n luo. Ihanaa! Näen hänen äitiään, joka on varmasti yksi maailman ihanimmista ihmisistä! Näen myös heidän koiraansa ja pääsen sen kanssa pitkille lenkeille selvittämään päätäni.
Lauantaina humallun puna-ja valkoviinistä. Nauran ja tanssin. Koitan tuntea itseni edes siedettäväksi.
Lähipäivät olen ollut todella ahdistunut ja itkuinen. Pelkään ja tavallaan tiedän sen todeksi, että osa ystävistäni, jotka asuvat vanhalla kotipaikkakunnallani, ovat unohtaneet minut. He ovat hukuttaneet minut muistojen mereen. Siihen mereen, josta aallot joskus heittävät nykyisyyteen jonkun muiston menneestä ja he tokaisevat "Hei, hänkin on edelleen olemassa". Minä olen ilmaa heille. En ole tarpeeksi hyvä ansaitakseni heidän tekstiviestejään. Ei viestin viestiä. Minä lähetän viestejä, silloin vastataan, mutta posti kulkee vain minulta heille. Minun aloitteestani.
Oikeasti olen yksin. Niin yksin kuin olla ja voi. Ei minulla ole ystäviä. Vain kavereita ja hyvän päivän tuttuja. Mutta hei, only cowards need friends to survive.
Nyt menen maalaamaan, taiteilemaan. Isä ja minä saatamme saada isomman asunnon todella pian. Sitten pääsen sisustamaan, maalaamaan ja tapetoimaan.
Lukuisista pudotetuista kiloista ja hävinneistä senteistä huolimatta olen edelleen yhtä iso ihrakasa kuin aina ennenkin. Ei minussa huomaa mitään eroa.
Eilen olin äitini kanssa shoppailemassa. Äiti osasi kerrankin käyttäytyä, enkä kuullut yhtään pahaa sanaa minusta hänen suustaan koko päivänä. Kerrankin pystyin laskemaan suojamuuriani hieman. Mukaan tarttui vaatteita, joita rakastan! Nyt on jotain päällepantavaa viikonlopuksi. Lauantaina nimittäin suunta on M:n veljen ja veljen kihlatun uuteen asuntoon tupareihin.
En kuitenkaan haluaisi mennä sinne, vaikka toisaalta palan halusta päästä puhumaan henkeviä humaltuneiden ihmisten kanssa. Minusta ei taaskaan ole varmasti lauantailta yhtään kuvaa, minä olen taas se joka kameran takana häärää, ikuistaa niitä erityisiä hetkiä kameran uumeniin. Minä viihdyn kameran toisella puolella, en tykkää olla kuvissa. Olen liian iso kuviin. Olen kaksi kertaa muiden kokoinen kuvissa. Luonnoton sotanorsu. Mammutti, lajinsa viimeinen ihrakasa.
Vaatekopissa huomasin kokovartalopeilistä kylkiluideni jo hieman kuultavan ihrasolujen takaa. Minä haluan niiden paistavan paremmin läpi. En halua yhtään ylimääräistä kauniiden luideni päälle. Kuitenkaan en halua olla niin huonossa kunnossa, etten voi mitään tehdä ravinnon puutteen takia.
Perjantaina viimeistään lähden pitkästä aikaa M:n luo. Ihanaa! Näen hänen äitiään, joka on varmasti yksi maailman ihanimmista ihmisistä! Näen myös heidän koiraansa ja pääsen sen kanssa pitkille lenkeille selvittämään päätäni.
Lauantaina humallun puna-ja valkoviinistä. Nauran ja tanssin. Koitan tuntea itseni edes siedettäväksi.
Lähipäivät olen ollut todella ahdistunut ja itkuinen. Pelkään ja tavallaan tiedän sen todeksi, että osa ystävistäni, jotka asuvat vanhalla kotipaikkakunnallani, ovat unohtaneet minut. He ovat hukuttaneet minut muistojen mereen. Siihen mereen, josta aallot joskus heittävät nykyisyyteen jonkun muiston menneestä ja he tokaisevat "Hei, hänkin on edelleen olemassa". Minä olen ilmaa heille. En ole tarpeeksi hyvä ansaitakseni heidän tekstiviestejään. Ei viestin viestiä. Minä lähetän viestejä, silloin vastataan, mutta posti kulkee vain minulta heille. Minun aloitteestani.
Oikeasti olen yksin. Niin yksin kuin olla ja voi. Ei minulla ole ystäviä. Vain kavereita ja hyvän päivän tuttuja. Mutta hei, only cowards need friends to survive.
Nyt menen maalaamaan, taiteilemaan. Isä ja minä saatamme saada isomman asunnon todella pian. Sitten pääsen sisustamaan, maalaamaan ja tapetoimaan.
lauantai 5. helmikuuta 2011
I'm so happy, 'cause today I've found my friends, they're in my head.
Tänään olen siis iloinen. Tänään läskiahdistukseni puolittui. Tänään syön ainoan ruokani ilman kamalaa ahdistusta ja itkukohtausta.
Minulla ei ole ollut vaakaa käytössäni nyt pariin viikkoon, sillä vaaka piti luovuttaa takaisin äidille. Tänään sitten isä ilmoitti, että lähdetään Prismaan käymään. " Ostetaan vihdoin meille se oma vaaka".
Kävely tuolla ulkona rakeiden sataessa kevyinä maahan oli ihanaa. Kulutinpahan Prisma-reissullamme ainakin 150 kcal. En ole tänään edes syönyt mitään. Ruoka on noin puolentoista tunnin päästä.
Takaisin iloisuuden aiheeseeni. En enää onneksi ole kipeä, se on iso plussa. Prismasta kotiuduttuamme kokeilin heti vaakaa. Sydämeni heitti kärrynpyörää, minua huimasi ja oksetti. Olen laihtunut kaksi kiloa puolessatoista viikossa. Mitä tämä tarkoittaa??!! Olen niin iloinen! ♥
Toinen iloinen juttu on se, että minusta tulee yhden lempibändini valokuvaaja. OS oli eilen käymässä ja hän on kyseisen bändin laulaja-kitaristi. Otettiin sitten hänelle facebookiin nopeasti muutamia kuvia ja hän ihastui niihin niin paljon, että on koko ajan kysellyt milloin saan lähetettyä ne hänelle. Samalla tuli puhetta bändin promokuvista, keikkakuvaamisesta yms. Nyt se on suunnilleen lukkoon lyöty, että jatkossa minä otan kaikki kuvat. ♥ Ja alan jossain vaiheessa saada siitä palkkaakin! ♥
Nyt menen muokkaamaan kuvia, lukemaan ja maalaamaan. Tänään olen inspiroitunut ja motivoitunut ♥
Tsemppiä kaikille teille ihanuuksille, yritän postailla taas enemmän! ♥
Minulla ei ole ollut vaakaa käytössäni nyt pariin viikkoon, sillä vaaka piti luovuttaa takaisin äidille. Tänään sitten isä ilmoitti, että lähdetään Prismaan käymään. " Ostetaan vihdoin meille se oma vaaka".
Kävely tuolla ulkona rakeiden sataessa kevyinä maahan oli ihanaa. Kulutinpahan Prisma-reissullamme ainakin 150 kcal. En ole tänään edes syönyt mitään. Ruoka on noin puolentoista tunnin päästä.
Takaisin iloisuuden aiheeseeni. En enää onneksi ole kipeä, se on iso plussa. Prismasta kotiuduttuamme kokeilin heti vaakaa. Sydämeni heitti kärrynpyörää, minua huimasi ja oksetti. Olen laihtunut kaksi kiloa puolessatoista viikossa. Mitä tämä tarkoittaa??!! Olen niin iloinen! ♥
Toinen iloinen juttu on se, että minusta tulee yhden lempibändini valokuvaaja. OS oli eilen käymässä ja hän on kyseisen bändin laulaja-kitaristi. Otettiin sitten hänelle facebookiin nopeasti muutamia kuvia ja hän ihastui niihin niin paljon, että on koko ajan kysellyt milloin saan lähetettyä ne hänelle. Samalla tuli puhetta bändin promokuvista, keikkakuvaamisesta yms. Nyt se on suunnilleen lukkoon lyöty, että jatkossa minä otan kaikki kuvat. ♥ Ja alan jossain vaiheessa saada siitä palkkaakin! ♥
Nyt menen muokkaamaan kuvia, lukemaan ja maalaamaan. Tänään olen inspiroitunut ja motivoitunut ♥
Tsemppiä kaikille teille ihanuuksille, yritän postailla taas enemmän! ♥
tiistai 1. helmikuuta 2011
Ill.
Olen kipeänä. Keuhkot ja kurkku huutavat armahdusta. Yskin lähes koko sen ajan mitä vietän hereillä. Tämä tauti iski jo perjantaina. Kuume on sentään laskenut. Normaali ruumiinlämpöni on 35 ja lauantaina kuumemittari näytti 38,5.
En ole pystynyt syömään lähes mitään. Päivän kalorimäärät jäävät 100 kcal paikkeille, jos syön enemmän, oksennan. Nyt isäkin on tulossa kipeäksi. M on myöskin kipeänä.
Olen nukkunut noin 14 tuntia putkeen, ollut pari tuntia hereillä ja nukkunut vähintään 6 tuntia lisää.
Olen litkinyt kaakaota, teetä, kahvia ja vettä niin suuret määrät, etten edes ymmärrä, miten minuun mahtuu niin paljon nesteitä. Neljässä päivässä vyötäröltäni on lähtenyt 6 senttiä, jaloistani 4. Jotain hyötyä kipeänä olostakin siis tosiaan on.
En jaksa kirjoittaa nyt enempää. Olen väsynyt, 6 tuntia hereillä on liikaa minulle nyt.
Ny menen juomaan kaakaota ja katsomaan televisiota. Pian vajoan taas raskaan unen valtakuntaan.
En ole pystynyt syömään lähes mitään. Päivän kalorimäärät jäävät 100 kcal paikkeille, jos syön enemmän, oksennan. Nyt isäkin on tulossa kipeäksi. M on myöskin kipeänä.
Olen nukkunut noin 14 tuntia putkeen, ollut pari tuntia hereillä ja nukkunut vähintään 6 tuntia lisää.
Olen litkinyt kaakaota, teetä, kahvia ja vettä niin suuret määrät, etten edes ymmärrä, miten minuun mahtuu niin paljon nesteitä. Neljässä päivässä vyötäröltäni on lähtenyt 6 senttiä, jaloistani 4. Jotain hyötyä kipeänä olostakin siis tosiaan on.
En jaksa kirjoittaa nyt enempää. Olen väsynyt, 6 tuntia hereillä on liikaa minulle nyt.
Ny menen juomaan kaakaota ja katsomaan televisiota. Pian vajoan taas raskaan unen valtakuntaan.
torstai 27. tammikuuta 2011
Never giving up.
9+ biologian kokeesta. "Sait paremman numeron kuin moni joka käy tunneilla." Ja arvatkaa pompinko ilosta!! Biologian opettaja, joka opettaa myös terveystietoa pyysi minua puhumaan terveystiedon tunnille syömishäiriöistä. Minä suostuin. Enkä tiedä miksi, ehkä hyvän terveystiedon numeron toivossa. Rakastan biologian ja terveystiedon opettajaani. Maailman paras opettaja. Sanoi minua vahvaksi. Ei kuulema itse jaksaisi sitä kaikkea, mitä olen käynyt läpi ja käyn edelleen.
Painoa en ole käynyt katsomassa, enkä haluakaan vielä. Käyn aikaisintaan sunnuntaina vaa'alla. Pelkään lihoneeni. Läskiahdistus on ollut niin suuri lähipäivinä. Pelottaa.
Huomenna saan rahaa. Vihdoin. Pääsen värjäämään ällöttävän väriset hiukseni vihdoin ja viimein. Huomenna M tulee ihanan serkkunsa, sanotaan vaikka TP:n kanssa tänne. Viikonlopusta tulee siis mukava. Näen myös ihanaa keijukaistyttöäni huomenna ja H tulee myös käymään keskustassa.
Olen kuvaillut lähiaikoina taas suunnattoman paljon. Terapeuttista. Isäni luki muutaman runoni, jotka kirjoitin 28.12 ja 1.1. Hän sanoi, että ne olivat synkkiä, vihaisia ja ahdistavia, mutta loistavia.
Olen kai tulossa kipeäksi, lihakset ovat jumissa koko ajan, saatan nukkua lähes vuorokauden putkeen ja nenäni vuotaa koko ajan. Lisäksi kurkkuni tuntuu karhealta, enkä siltikään osaa olla laulamatta edes yhtä päivää.
Saatan päästä pitämään taidenäyttelyn yhdessä isäni kanssa. Minun ensimmäinen näyttelyni. Kuinka ihanalta se kuulostaakaan! ♥
Kävin eilen myös vanhassa asunnossamme, pakkasin loput tavarat. Raahasin isäni luo 5 paria kenkiä, pöytätietokoneeni, vaatteita ja muutaman muun tärkeän tavaran. Niitä sitten raahasimme julkisissa kulkuvälineissä.
Eilen oli myös virallinen muuttopitsapäivä. En onneksi osannut ahdistua siitä yhtään enempää. Tänää olen syönyt vain 200 kcal ja kohta syön kunnon ruokaa, josta tulee enintään 400 kcal. Jalkani ovat taas hiukan pienemmät. Ja käteni. Ihanaa.
Nyt oloni on erittäin inspiroitunut, joten on pakko lopettaa kirjoittaminen. Menen maalaamaan, laulamaan, valokuvaamaan, piirtämään. Nukkumaan pääsen taas aamun pikkutunneilla, inspiraatiokohtaukset kun tahtovat viedä mennessään.
Ps. 18 lukijaa, ihanaa! ♥ Mistä teitä ilmestyy ?
Painoa en ole käynyt katsomassa, enkä haluakaan vielä. Käyn aikaisintaan sunnuntaina vaa'alla. Pelkään lihoneeni. Läskiahdistus on ollut niin suuri lähipäivinä. Pelottaa.
Huomenna saan rahaa. Vihdoin. Pääsen värjäämään ällöttävän väriset hiukseni vihdoin ja viimein. Huomenna M tulee ihanan serkkunsa, sanotaan vaikka TP:n kanssa tänne. Viikonlopusta tulee siis mukava. Näen myös ihanaa keijukaistyttöäni huomenna ja H tulee myös käymään keskustassa.
Olen kuvaillut lähiaikoina taas suunnattoman paljon. Terapeuttista. Isäni luki muutaman runoni, jotka kirjoitin 28.12 ja 1.1. Hän sanoi, että ne olivat synkkiä, vihaisia ja ahdistavia, mutta loistavia.
Olen kai tulossa kipeäksi, lihakset ovat jumissa koko ajan, saatan nukkua lähes vuorokauden putkeen ja nenäni vuotaa koko ajan. Lisäksi kurkkuni tuntuu karhealta, enkä siltikään osaa olla laulamatta edes yhtä päivää.
Saatan päästä pitämään taidenäyttelyn yhdessä isäni kanssa. Minun ensimmäinen näyttelyni. Kuinka ihanalta se kuulostaakaan! ♥
Kävin eilen myös vanhassa asunnossamme, pakkasin loput tavarat. Raahasin isäni luo 5 paria kenkiä, pöytätietokoneeni, vaatteita ja muutaman muun tärkeän tavaran. Niitä sitten raahasimme julkisissa kulkuvälineissä.
Eilen oli myös virallinen muuttopitsapäivä. En onneksi osannut ahdistua siitä yhtään enempää. Tänää olen syönyt vain 200 kcal ja kohta syön kunnon ruokaa, josta tulee enintään 400 kcal. Jalkani ovat taas hiukan pienemmät. Ja käteni. Ihanaa.
Nyt oloni on erittäin inspiroitunut, joten on pakko lopettaa kirjoittaminen. Menen maalaamaan, laulamaan, valokuvaamaan, piirtämään. Nukkumaan pääsen taas aamun pikkutunneilla, inspiraatiokohtaukset kun tahtovat viedä mennessään.
Ps. 18 lukijaa, ihanaa! ♥ Mistä teitä ilmestyy ?
tiistai 25. tammikuuta 2011
Today I'm slave of words.
Tänään luen biologiaa koko illan. Luen ja luen, pidän tauon ja jatkan lukemista. Luen biologian koealueen vähintään 10 kertaa, yhteensä 390 sivua. En halua huonoa numeroa. En tahdo enempää pettymyksiä tähän alkaneeseen vuoteen. Lisäksi teen eri aineiden tehtäviä ainakin 10 sivua.
Huomenna kipitän heti aamusta kirjastoon, kävellen tottakai. Sen jälkeen raahaudun koululleni, palaveroin koulusihteerin kanssa, juttelen opettajille, palautan tehtäviä, haen lisää tehtäviä taakakseni ja lopulta teen biologian kokeen. Jos aikaa jää, pidän vielä suullisen esitelmän syömishäiriöistä. Lappuja yllättäen en siihen tarvitse. Samalla sovin opettajan kanssa terveystiedon viimeisen tehtävän ja saan varmaan tietää samantien kokeeni numeron.
Koulustressauksen jälkeen lähden vanhalle asunnolle pakkaamaan loput tavarat. Otan oman rakkaan tietokoneeni sieltä mukaan. Lähden kotoa kymmenen aikaa aamulla ja palaan tänne vasta varmaankin viiden aikaan. Sinä aikana en syö mitään, ellei tosissaan heikota.
Tänään en ole syönyt vielä mitään, mutta kohta syön isäni kanssa.
Kävin aamulla vaa'alla. Paino on tippunut 200 grammaa. Edes paino on hallinnassani. Toivottavasti se on jatkossakin.
Nyt uppoudun taas raskaan tekstin maailmaan, värikkäiden ja sekavien havainnollistamiskuvien joukkoon. Kirjoittelen huomenna jos aikaa ja voimia on.
Ps. Tervetuloa uusi lukija! ♥
Huomenna kipitän heti aamusta kirjastoon, kävellen tottakai. Sen jälkeen raahaudun koululleni, palaveroin koulusihteerin kanssa, juttelen opettajille, palautan tehtäviä, haen lisää tehtäviä taakakseni ja lopulta teen biologian kokeen. Jos aikaa jää, pidän vielä suullisen esitelmän syömishäiriöistä. Lappuja yllättäen en siihen tarvitse. Samalla sovin opettajan kanssa terveystiedon viimeisen tehtävän ja saan varmaan tietää samantien kokeeni numeron.
Koulustressauksen jälkeen lähden vanhalle asunnolle pakkaamaan loput tavarat. Otan oman rakkaan tietokoneeni sieltä mukaan. Lähden kotoa kymmenen aikaa aamulla ja palaan tänne vasta varmaankin viiden aikaan. Sinä aikana en syö mitään, ellei tosissaan heikota.
Tänään en ole syönyt vielä mitään, mutta kohta syön isäni kanssa.
Kävin aamulla vaa'alla. Paino on tippunut 200 grammaa. Edes paino on hallinnassani. Toivottavasti se on jatkossakin.
Nyt uppoudun taas raskaan tekstin maailmaan, värikkäiden ja sekavien havainnollistamiskuvien joukkoon. Kirjoittelen huomenna jos aikaa ja voimia on.
Ps. Tervetuloa uusi lukija! ♥
maanantai 24. tammikuuta 2011
It keeps me alive,
-M lähti aamulla. Heräsin silloin ja valvoin johonkin puoli kahteentoista. Syömättä, vain kahvia juoden. Ei ollut nälkä, tosin enhän edes tunne nälkää kovin usein, enkä varsinkaan voimakkaasti. Ainoa merkki nälästä on heikotus ja murina vatsassa.
Lähdin kolmen jälkeen läheiseen kauppakeskukseen, jossa näin Niinan, alias ApprehensiveFairyn. Mentiin teelle/kaakaolle ja juteltiin ja juteltiin. En edelleenkään ollut syönyt mitään. Teen juonti sai minut taas voimaan pahoin, tyhjän mahan vuoksi, joten kaivoin laukustani ruispalan ja söin muutaman palasen.
Kotiin palattuani söin ruisleipää ja vähän jäätelöä. Kalorit tänään n. 400. Aion syödä vielä vähän jotain, sillä Sinkkuelämää alkaa nyt. Sitten suihkuun, mutta sitä ennen otan pitkästä aikaa tarkat mitat. Tiedän kuitenkin vyötäröni kaventuneen ainakin 3 senttiä parissa viikossa.
Nyt vetäydyn television ääreen. Huomenna tuskin kerkeän kirjoittamaan. Täytyy lukea kokeeseen, käydä kirjastossa, hakea kesätöitä ja pakata loput tavarat.
Lähdin kolmen jälkeen läheiseen kauppakeskukseen, jossa näin Niinan, alias ApprehensiveFairyn. Mentiin teelle/kaakaolle ja juteltiin ja juteltiin. En edelleenkään ollut syönyt mitään. Teen juonti sai minut taas voimaan pahoin, tyhjän mahan vuoksi, joten kaivoin laukustani ruispalan ja söin muutaman palasen.
Kotiin palattuani söin ruisleipää ja vähän jäätelöä. Kalorit tänään n. 400. Aion syödä vielä vähän jotain, sillä Sinkkuelämää alkaa nyt. Sitten suihkuun, mutta sitä ennen otan pitkästä aikaa tarkat mitat. Tiedän kuitenkin vyötäröni kaventuneen ainakin 3 senttiä parissa viikossa.
Nyt vetäydyn television ääreen. Huomenna tuskin kerkeän kirjoittamaan. Täytyy lukea kokeeseen, käydä kirjastossa, hakea kesätöitä ja pakata loput tavarat.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Pause.
Kirjoitustauko. Anteeksi. Koko viikko on ollut niin hektinen.
Tiistai meni nukkuessa, olin niin älyttömän väsynyt, etten jaksanut tehdä oikeastaan mitään.
Keskiviikkona H tuli meille ja pelattiin ja puhuttiin. Kerrankin mentiin suhtkoht aikaisin nukkumaan. H saa minut kerta toisensa jälkeen tuntemaan itseni eläväksi ihmiseksi.
Torstaina M tuli jo aamusta tänne. Sain kauhean itkukohtauksen. Kaikki paineet ja stressi elämääni astuvista muutoksista purkautuivat vihdoin ulos kyynelten muodossa. Istuin vain vessassa ja itkin. En saanut edes henkeä. Onneksi M tuli hakemaan minut pois. Nolotti niin paljon itkeä kun H istui vieressäni patjalla.
Joskus kahdentoista aikaan lähdettiin käymään H:n koulussa. Se on hyvällä lykyllä minunkin tuleva kouluni. Rakastuin tuohon kouluun täysin. Ah. Sen jälkeen lähdettiin keskustaan pyörimään, haettiin varaamamme liput leffaan ja pyörittiin vähän lisää. Leffa oli hyvä, ei missään vaiheessa tylsä. Minä ihrapossukkainen söin karkkia ja popparia, join normilimua. Hyi!!
Perjantai meni pelatessa, nukkuessa. Illalla yhdeksän aikaan minua alkoi oksettaa ja pyörryttää älyttömästi. Tärisin enkä oikein saanut henkeäkään. Pian jo oksensin aamupalani rippeitä vessassa, täristen ja lähes pyörtyen. Jouduin pitämään lavuaarista kiinni kaksin käsin, koska koko kehoni tärisi, kramppaili ja halusi lopettaa toimintansa siihen. Enhän minä ollut taaskaan tajunnut, etten ollut syönyt noin kahteentoista tuntiin mitään. Torstainakaan en syönyt muuta kuin aamupalan ja leffamätöt. Historiastani johtuen en myöskään kovin usein tunne nälkää, joten kehoni ei edes osannut antaa aikaisemmin merkkiä ravinnonpuutteesta. Kohtaukseni jälkeen söin ruisleipää ja yosaa, nyt voin jo paljon paremmin.
Tiedän, että olen lihonut. Minä vain tiedän sen. Seuraavan kerran käyn vaa'alla tiistaina. En uskalla käydä sitä ennen. En aseta pitkään pitkään pitkään aikaan itselleni tavotteita. En halua pettyä. Koitan vain jotenkin laihtua. Kyllä minä vielä pääsen tavoitepainooni, vaikka sitten hitaammin.
Onko teillä rakkailla lukijoillani mitään postaustoiveita ? Mielelläni toteuttaisin niitä! Ilmoitelkaa jos jotain tulee mieleen!
Nyt jatkan teidän blogien lukemista ja koitan syödä vielä jotain, ettei huomenna kävisi jälleen näin. En tiedä milloin kerkeän postaamaan seuraavan kerran. Nyt kun M on täällä, koitan pitää hitusen vapaata tietokoneesta ja pelata mieluummin vaikka M:n kainalossa Spyroa!
Olette ihania! ♥
Tiistai meni nukkuessa, olin niin älyttömän väsynyt, etten jaksanut tehdä oikeastaan mitään.
Keskiviikkona H tuli meille ja pelattiin ja puhuttiin. Kerrankin mentiin suhtkoht aikaisin nukkumaan. H saa minut kerta toisensa jälkeen tuntemaan itseni eläväksi ihmiseksi.
Torstaina M tuli jo aamusta tänne. Sain kauhean itkukohtauksen. Kaikki paineet ja stressi elämääni astuvista muutoksista purkautuivat vihdoin ulos kyynelten muodossa. Istuin vain vessassa ja itkin. En saanut edes henkeä. Onneksi M tuli hakemaan minut pois. Nolotti niin paljon itkeä kun H istui vieressäni patjalla.
Joskus kahdentoista aikaan lähdettiin käymään H:n koulussa. Se on hyvällä lykyllä minunkin tuleva kouluni. Rakastuin tuohon kouluun täysin. Ah. Sen jälkeen lähdettiin keskustaan pyörimään, haettiin varaamamme liput leffaan ja pyörittiin vähän lisää. Leffa oli hyvä, ei missään vaiheessa tylsä. Minä ihrapossukkainen söin karkkia ja popparia, join normilimua. Hyi!!
Perjantai meni pelatessa, nukkuessa. Illalla yhdeksän aikaan minua alkoi oksettaa ja pyörryttää älyttömästi. Tärisin enkä oikein saanut henkeäkään. Pian jo oksensin aamupalani rippeitä vessassa, täristen ja lähes pyörtyen. Jouduin pitämään lavuaarista kiinni kaksin käsin, koska koko kehoni tärisi, kramppaili ja halusi lopettaa toimintansa siihen. Enhän minä ollut taaskaan tajunnut, etten ollut syönyt noin kahteentoista tuntiin mitään. Torstainakaan en syönyt muuta kuin aamupalan ja leffamätöt. Historiastani johtuen en myöskään kovin usein tunne nälkää, joten kehoni ei edes osannut antaa aikaisemmin merkkiä ravinnonpuutteesta. Kohtaukseni jälkeen söin ruisleipää ja yosaa, nyt voin jo paljon paremmin.
Tiedän, että olen lihonut. Minä vain tiedän sen. Seuraavan kerran käyn vaa'alla tiistaina. En uskalla käydä sitä ennen. En aseta pitkään pitkään pitkään aikaan itselleni tavotteita. En halua pettyä. Koitan vain jotenkin laihtua. Kyllä minä vielä pääsen tavoitepainooni, vaikka sitten hitaammin.
Onko teillä rakkailla lukijoillani mitään postaustoiveita ? Mielelläni toteuttaisin niitä! Ilmoitelkaa jos jotain tulee mieleen!
Nyt jatkan teidän blogien lukemista ja koitan syödä vielä jotain, ettei huomenna kävisi jälleen näin. En tiedä milloin kerkeän postaamaan seuraavan kerran. Nyt kun M on täällä, koitan pitää hitusen vapaata tietokoneesta ja pelata mieluummin vaikka M:n kainalossa Spyroa!
Olette ihania! ♥
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Never cared for what they say.
Viikonloppu postaamatta, poissa koneelta. H oli täällä ja minä en jaksanut edes ajatella syömisiäni. Minä porsastelin eilen ja tänään. Minä olen taas epäonnistunut.
Tiedän kuitenkin onnistuvani tiputtamaan painoani ainakin puolitoista kiloa ensi viikon aikana. Tavoite olisi kuitenkin kaksi kiloa. Kyllä mä onnistun. Mä tiedän sen.
Huomenna mennään isän kanssa vihdoin pakkaamaan mun huoneen tavarat. Jos pakkaan tavaroita ja siivoan ainakin 6 tuntia niin kulutan yli tuhat kaloria! Aamulla käyn tunnin lenkillä, kaloreita kuluu 343, syvävenyttelen 20 minuuttia, kulutan 38 kaloria ja teen puolen tunnin lihaskunnon ja kulutan 117 kaloria. Huomenna on tehopäivä.
Mä odotan sitä, että saadaan isän kanssa isompi asunto. Mä odotan sitä, että saan vanhan asunnon taakan pois harteiltani. En ole edes tajunnut vasta kuin äskettäin, miten paljon se vanha asunto on minua rasittanut.
Puhuin tänään isän kanssa, miten haluaisin isäni ja minun uuden asunnon oman huoneeni sisustaa. Siitä tulee upea. Ja ihana. Minun piilopaikkani.
Ensi viikko on muutenkin aika hektinen. Maanantaina siis teen muuttoa, liikun ja syön vähän. Tiistai menee koulujuttuja tehdessä, tarkoitus olisi tehdä vähintään 7 tuntia tehtäviä, esseitä yms. Ajattelin myös käydä kahdella tunnin lenkillä + tehdä perus lihaskunnon ja syvävenyttelyt. Keskiviikkona teen koulujuttuja 4 tuntia, käyn lenkillä yms. H tulee myös keskiviikkona yöksi. Torstaina mennään H:n kanssa käymään eräässä koulussa. Yritän myös käydä lenkillä. M tulee myöskin Torstaina tänne. Viikonloppuna teen yhteensä 8 tuntia koulujuttuja ja liikun liikun liikun. Luulisi painon tippuvan. Hyvä kun kerkeän syömään mitään.
Ensi viikon suunnitelmat valmiina. Mä pääsen mun asettamaan tavoitepainoon ensi sunnuntaihin mennessä. Näin olen päättänyt ja näin tulee käymään.
Huomenna tuskin kerkeän kirjoittamaan, blogit käyn kyllä lukemassa. Tiistaina varmasti tulee postaus. Nyt menen tupakalle ja jatkan television katsomista.
Ps. Kiitos, jo 13 lukijaa! Olette ihania ♥
Tiedän kuitenkin onnistuvani tiputtamaan painoani ainakin puolitoista kiloa ensi viikon aikana. Tavoite olisi kuitenkin kaksi kiloa. Kyllä mä onnistun. Mä tiedän sen.
Huomenna mennään isän kanssa vihdoin pakkaamaan mun huoneen tavarat. Jos pakkaan tavaroita ja siivoan ainakin 6 tuntia niin kulutan yli tuhat kaloria! Aamulla käyn tunnin lenkillä, kaloreita kuluu 343, syvävenyttelen 20 minuuttia, kulutan 38 kaloria ja teen puolen tunnin lihaskunnon ja kulutan 117 kaloria. Huomenna on tehopäivä.
Mä odotan sitä, että saadaan isän kanssa isompi asunto. Mä odotan sitä, että saan vanhan asunnon taakan pois harteiltani. En ole edes tajunnut vasta kuin äskettäin, miten paljon se vanha asunto on minua rasittanut.
Puhuin tänään isän kanssa, miten haluaisin isäni ja minun uuden asunnon oman huoneeni sisustaa. Siitä tulee upea. Ja ihana. Minun piilopaikkani.
Ensi viikko on muutenkin aika hektinen. Maanantaina siis teen muuttoa, liikun ja syön vähän. Tiistai menee koulujuttuja tehdessä, tarkoitus olisi tehdä vähintään 7 tuntia tehtäviä, esseitä yms. Ajattelin myös käydä kahdella tunnin lenkillä + tehdä perus lihaskunnon ja syvävenyttelyt. Keskiviikkona teen koulujuttuja 4 tuntia, käyn lenkillä yms. H tulee myös keskiviikkona yöksi. Torstaina mennään H:n kanssa käymään eräässä koulussa. Yritän myös käydä lenkillä. M tulee myöskin Torstaina tänne. Viikonloppuna teen yhteensä 8 tuntia koulujuttuja ja liikun liikun liikun. Luulisi painon tippuvan. Hyvä kun kerkeän syömään mitään.
Ensi viikon suunnitelmat valmiina. Mä pääsen mun asettamaan tavoitepainoon ensi sunnuntaihin mennessä. Näin olen päättänyt ja näin tulee käymään.
Huomenna tuskin kerkeän kirjoittamaan, blogit käyn kyllä lukemassa. Tiistaina varmasti tulee postaus. Nyt menen tupakalle ja jatkan television katsomista.
Ps. Kiitos, jo 13 lukijaa! Olette ihania ♥
torstai 13. tammikuuta 2011
On a journey.
-700 grammaa eilisen aamupainosta. -9,3 kg lähtöpainosta. Matkaa tavoitteeseen äärettömästi kiloja, grammoja, milligrammoja, senttejä, millejä. Mutta mä olen jo lähempänä tavoitteitani.
Tänään kalorit tähän mennessä 170 kcal. Liikuntaakin on jo kertynyt lähes sadan kalorin edestä.
Kohta lähdetään isän kanssa johonkin tilaisuuteen, ihanaa päästä kuvaamaan. Siellä on ruokaa tarjolla, mutta minä en syö. Minä en halua pilata tätä nyt. Tänään kaloreiden täytyy jäädä alle 500. Liikunnalla kulutan lähemmäs 400.
OS soitti äsken. Sovittiin, että huomenna mennään kahville. Iso virhe. En haluaisi nähdä häntä nyt. En jaksa. OS vie multa voimia enemmän kuin laki sallii. En kuitenkaan jaksa murehtia sitä nyt, mulla on niin paljon muutakin mielessä. Tänään on kaikesta huolimatta hyvä päivä.
Tullaan isän kanssa joskus illalla kotiin sieltä tapahtumasta, sen jälkeen pitää tehdä lihaskunnot ja koulujuttuja pitäisi jaksaa väkertää 3 tuntia. Huh huh.
Nyt on pakko ruveta meikkaamaan ja valita vaatteet.
Tänään kalorit tähän mennessä 170 kcal. Liikuntaakin on jo kertynyt lähes sadan kalorin edestä.
Kohta lähdetään isän kanssa johonkin tilaisuuteen, ihanaa päästä kuvaamaan. Siellä on ruokaa tarjolla, mutta minä en syö. Minä en halua pilata tätä nyt. Tänään kaloreiden täytyy jäädä alle 500. Liikunnalla kulutan lähemmäs 400.
OS soitti äsken. Sovittiin, että huomenna mennään kahville. Iso virhe. En haluaisi nähdä häntä nyt. En jaksa. OS vie multa voimia enemmän kuin laki sallii. En kuitenkaan jaksa murehtia sitä nyt, mulla on niin paljon muutakin mielessä. Tänään on kaikesta huolimatta hyvä päivä.
Tullaan isän kanssa joskus illalla kotiin sieltä tapahtumasta, sen jälkeen pitää tehdä lihaskunnot ja koulujuttuja pitäisi jaksaa väkertää 3 tuntia. Huh huh.
Nyt on pakko ruveta meikkaamaan ja valita vaatteet.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Ja mä tunnen itseni jo vahvemmaksi.
10 lukijaa, kiitos ♥
-300 grammaa. Kalorit tänään yhteensä 220. Ja olen kuluttanut 200 kcal.
Tää päivä on mennyt hyvin. Mä pystyn tähän. Mä olen vahva ja motivoitunut. Mä aion laihtua kesään mennessä keijuksi. Musta tulee taas pieni.
Tänään tuli 6kk kihloissa täyteen M:n kanssa ♥ Jo se seikka on saanut mut enemmän ja enemmän motivoituneeksi. Olen ajatellut kaikkea, mistä olen ennen motivoitunut, and you can believe, se on auttanut. Luin myös vanhoja päiväkirjoja.
Huomenna olisi tiedossa yksi tapahtuma, johon menemme isäni kanssa. Otan kameran mukaan. Pakko päästä kuvaamaan uudessa ympäristössä.
Mietin kovasti, miten painoni on junnannut, vaikka olen syönyt vähän ja liikkunut paljon. Tajusin kuitenkin, että olen kiinteytynyt suunnattomasti, vaikka paino on pysynyt samana. Paitsi nyt paino on taas lähtenyt laskemaan. Ihanaa. Toivottavasti pääsen sunnuntain tavoitteeseeni.
Olen herännyt nyt lähes joka aamu ennen yhdeksää, mikä on outoa. Olen aloittanut aamuni teellä, tupakalla ja lukemalla Ihana Meri-kirjaa. Tuntuu, että kaikki alkaa vihdoin sujua.
Nyt jatkan Gossip Girlin katsomista, teen juomista ja tupakoimistani.
Kiitos lukijoille ja tsemppiä kaikille! ♥
-300 grammaa. Kalorit tänään yhteensä 220. Ja olen kuluttanut 200 kcal.
Tää päivä on mennyt hyvin. Mä pystyn tähän. Mä olen vahva ja motivoitunut. Mä aion laihtua kesään mennessä keijuksi. Musta tulee taas pieni.
Tänään tuli 6kk kihloissa täyteen M:n kanssa ♥ Jo se seikka on saanut mut enemmän ja enemmän motivoituneeksi. Olen ajatellut kaikkea, mistä olen ennen motivoitunut, and you can believe, se on auttanut. Luin myös vanhoja päiväkirjoja.
Huomenna olisi tiedossa yksi tapahtuma, johon menemme isäni kanssa. Otan kameran mukaan. Pakko päästä kuvaamaan uudessa ympäristössä.
Mietin kovasti, miten painoni on junnannut, vaikka olen syönyt vähän ja liikkunut paljon. Tajusin kuitenkin, että olen kiinteytynyt suunnattomasti, vaikka paino on pysynyt samana. Paitsi nyt paino on taas lähtenyt laskemaan. Ihanaa. Toivottavasti pääsen sunnuntain tavoitteeseeni.
Olen herännyt nyt lähes joka aamu ennen yhdeksää, mikä on outoa. Olen aloittanut aamuni teellä, tupakalla ja lukemalla Ihana Meri-kirjaa. Tuntuu, että kaikki alkaa vihdoin sujua.
Nyt jatkan Gossip Girlin katsomista, teen juomista ja tupakoimistani.
Kiitos lukijoille ja tsemppiä kaikille! ♥
Ahdistus purkautui suttuiselle paperille. (Ensimmäinen suomenkielinen otsikko)
Tunnustelen kylkiäni, kylkiluitani.
Lasken niistä jokaisen, varmistaakseni niiden yhä olevan olemassa.
Luku pienenenee, junnaa, nousee, pienenee jälleen.
Noidankehä, siihen on nyt päädytty.. Jälleen.
Rasvakudos tukehduttaa minut lämpimyydellään.
Vierin ja vyöryn päivästä toiseen, ahdistuneena.
Taulukkoja, listoja, tyhjiä lupauksia.
Minä juoksen läpi yön, läpi mustien metsien, uin yli punaisten merten.
Vahvistun, kasvan voimakkaammaksi sisältä, pienenen siroksi ulkoisesti.
Minä en luovuta, en vielä.
Täytän parin vuoden takaiset saappaani, minä haluan tätä.
Haluan tätä enemmän kuin ruokaa, suklaata, herkkuja.
Minusta tulee taas vahva.
Motivaatio, tulit takaisin.
Lasken niistä jokaisen, varmistaakseni niiden yhä olevan olemassa.
Luku pienenenee, junnaa, nousee, pienenee jälleen.
Noidankehä, siihen on nyt päädytty.. Jälleen.
Rasvakudos tukehduttaa minut lämpimyydellään.
Vierin ja vyöryn päivästä toiseen, ahdistuneena.
Taulukkoja, listoja, tyhjiä lupauksia.
Minä juoksen läpi yön, läpi mustien metsien, uin yli punaisten merten.
Vahvistun, kasvan voimakkaammaksi sisältä, pienenen siroksi ulkoisesti.
Minä en luovuta, en vielä.
Täytän parin vuoden takaiset saappaani, minä haluan tätä.
Haluan tätä enemmän kuin ruokaa, suklaata, herkkuja.
Minusta tulee taas vahva.
Motivaatio, tulit takaisin.
tiistai 11. tammikuuta 2011
Troubled mind.
Anteeksi postaustaukoni.
Viikonloppuni meni ollessa, nukkuessa ja löhötessä. Eilen kävin heti aamusta työkkärissä puhumassa. Sen jälkeen kävin kirjastossa ja vain nautin ulkona olemisesta. Loppumatkasta sain kuitenkin hermoromahduksen, kaikki hajosi päälle. En jaksanut enää paineita. Huusin ja itkin puhelimessa ja M kuunteli ja ymmärsi.
Illemmalla H tuli käymään ja oli taas niin mukavaa ♥ Kaikki paineet hävisivät.
Kohta lähden keskustaan ja nään H:n jälleen. IHANAA! H saa aina mut paremmalle tuulelle.
Äiti soitti äsken isälle. Kaikki hajosi jälleen käsiin. Minä en muutakaan äidin kanssa uuteen asuntoon, minä en saa terassihuonetta. Minun huoneestani uudessa asunnossa tulee tavaroideni varastohuone. Tärkeimmät, yksityiset tavarani tuon isän yksiöön. Me haemme isäni kanssa isompaa asuntoa. Minä muutan isäni kanssa. Tätä olen koko ajan halunnut.
Olen potenut maailman suurinta läskiahdistusta. Kuitenkin painoni on alempana kuin pitkään aikaan.
Huomenna on lääkäri. Huomenna menen äidin ja minun vanhaan asuntoon pakkaamaan.
Minun elämäni muuttuu nyt lopullisesti. Parempaan suuntaan.
Kirjoitan huomenna tai tänään lisää, nyt on kiire!
Viikonloppuni meni ollessa, nukkuessa ja löhötessä. Eilen kävin heti aamusta työkkärissä puhumassa. Sen jälkeen kävin kirjastossa ja vain nautin ulkona olemisesta. Loppumatkasta sain kuitenkin hermoromahduksen, kaikki hajosi päälle. En jaksanut enää paineita. Huusin ja itkin puhelimessa ja M kuunteli ja ymmärsi.
Illemmalla H tuli käymään ja oli taas niin mukavaa ♥ Kaikki paineet hävisivät.
Kohta lähden keskustaan ja nään H:n jälleen. IHANAA! H saa aina mut paremmalle tuulelle.
Äiti soitti äsken isälle. Kaikki hajosi jälleen käsiin. Minä en muutakaan äidin kanssa uuteen asuntoon, minä en saa terassihuonetta. Minun huoneestani uudessa asunnossa tulee tavaroideni varastohuone. Tärkeimmät, yksityiset tavarani tuon isän yksiöön. Me haemme isäni kanssa isompaa asuntoa. Minä muutan isäni kanssa. Tätä olen koko ajan halunnut.
Olen potenut maailman suurinta läskiahdistusta. Kuitenkin painoni on alempana kuin pitkään aikaan.
Huomenna on lääkäri. Huomenna menen äidin ja minun vanhaan asuntoon pakkaamaan.
Minun elämäni muuttuu nyt lopullisesti. Parempaan suuntaan.
Kirjoitan huomenna tai tänään lisää, nyt on kiire!
perjantai 7. tammikuuta 2011
I'll try harder, I promise.
Ensiksi pyydän anteeksi postaustaukoani. On ollut menoa ja vilskettä, enkä oikeastaan ole kerennyt edes koneella kunnolla käymään. Teidän ja muiden seuraamieni bloggaajien tekstit olen käynyt kylläkin lukemassa. Keskiviikkona oli H:n synttärit, jonka takia hän tuli minun luokseni. Tänään perjantaina H ja M lähtevät takaisin kotikaupunkiinsa. Olen ollut innosta soikeana koko tämän ajan.
Olen pelannut pleikkarilla, nauranut, valvonut yöt, nukkunut iltapäivään asti, puhunut syvällisiä, ollut onnellinen. Tätä olen kaivannut niin paljon.
Kävimme katsomassa Keskiviikkona äitini ja minun uuden asunnon. Minä haluan jo raahata tavarani huoneeseen, josta pääsee terassille.
Olen taas innostunut maalaamaan, olen maalannut ja maalannut. Olen koittanut purkaa paljon ahdistuksiani akvarelliteoksiini, joista olen kovin ylpeä. Ihanaa, että olen saanut intoni maalata takaisin. Olen kaivannut sitä tunnetta, joka valtaa minut pensselin tehdessä kuvioita maalauspohjalle. Ah.
Vaa'alla en ole uskaltanut käydä, tiedän, että painoni on noussut lähes kilon. Minä vain tunnen sen. Mutta minä en luovuta, aion laihtua lisää ja lisää.
Tänään lähden illalla vähintään tunnin lenkille, aion myös tehdä puolen tunnin lihaskunnon. Alan taas nukkua enemmän, saada aikaan ihkaoikean unirytmin. Silloin painokin tippuu paremmin.
En ole kerennyt ajatella ihraisuuttani näinä viime päivinä niin paljoa, mutta tällaisina hiljaisina hetkinä en muuta ajattelekaan. H on niin laiha, keijukainen. Minä haluan olla sellainen.
En haluaisi, että M lähtee. Minä en kestä sitä. Tiedän kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin hänen täytyy lähteä takaisin kotiin. Tottakai näen hänet taas pian.
Siinä että M lähtee on myös hyvät puolensa. Saan laihduttaa rauhassa, syödä vähemmän. Liikkua enemmän. Minä onnistun. Ensi viikon keskiviikkona aion painaa 1,5 kg vähemmän. Vähintään kilon vähemmän. Se on minimi, tästä en luista.
En ole kuullut äidistäni pitkään aikaan, onneksi. Toisaalta mietin, eikö häntä ollenkaan kiinnosta mitä minulle kuuluu? Sekin on toisaalta ihan sama. Minä en kaipaa riitelyämme.
Nyt painun nukkumaan, että jaksan herätä yhdeltätoista. Minun on pakko herätä.
Kirjoitan varmaan taas illalla, viimeistään lauantaina. Minä onnistun, me onnistumme.
Minä en aio hävitä tai luovuttaa.
Olen pelannut pleikkarilla, nauranut, valvonut yöt, nukkunut iltapäivään asti, puhunut syvällisiä, ollut onnellinen. Tätä olen kaivannut niin paljon.
Kävimme katsomassa Keskiviikkona äitini ja minun uuden asunnon. Minä haluan jo raahata tavarani huoneeseen, josta pääsee terassille.
Olen taas innostunut maalaamaan, olen maalannut ja maalannut. Olen koittanut purkaa paljon ahdistuksiani akvarelliteoksiini, joista olen kovin ylpeä. Ihanaa, että olen saanut intoni maalata takaisin. Olen kaivannut sitä tunnetta, joka valtaa minut pensselin tehdessä kuvioita maalauspohjalle. Ah.
Vaa'alla en ole uskaltanut käydä, tiedän, että painoni on noussut lähes kilon. Minä vain tunnen sen. Mutta minä en luovuta, aion laihtua lisää ja lisää.
Tänään lähden illalla vähintään tunnin lenkille, aion myös tehdä puolen tunnin lihaskunnon. Alan taas nukkua enemmän, saada aikaan ihkaoikean unirytmin. Silloin painokin tippuu paremmin.
En ole kerennyt ajatella ihraisuuttani näinä viime päivinä niin paljoa, mutta tällaisina hiljaisina hetkinä en muuta ajattelekaan. H on niin laiha, keijukainen. Minä haluan olla sellainen.
En haluaisi, että M lähtee. Minä en kestä sitä. Tiedän kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin hänen täytyy lähteä takaisin kotiin. Tottakai näen hänet taas pian.
Siinä että M lähtee on myös hyvät puolensa. Saan laihduttaa rauhassa, syödä vähemmän. Liikkua enemmän. Minä onnistun. Ensi viikon keskiviikkona aion painaa 1,5 kg vähemmän. Vähintään kilon vähemmän. Se on minimi, tästä en luista.
En ole kuullut äidistäni pitkään aikaan, onneksi. Toisaalta mietin, eikö häntä ollenkaan kiinnosta mitä minulle kuuluu? Sekin on toisaalta ihan sama. Minä en kaipaa riitelyämme.
Nyt painun nukkumaan, että jaksan herätä yhdeltätoista. Minun on pakko herätä.
Kirjoitan varmaan taas illalla, viimeistään lauantaina. Minä onnistun, me onnistumme.
Minä en aio hävitä tai luovuttaa.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Take me out of here.
Uusi vuosi.
Uusi vuosi oli mulle ehkä hieman liikaa, kaikki oli pelkkää sekasortoa alusta loppuun. Oli mulla hauskaakin, mutta kokonaisuudessaan fiilikset on vain niin solmussa. Kaikki meni väärin.
Eräs hyvä ystäväni, OS osasi hienosti aamuyöllä pilata lopullisesti mun tunnelman, sanomalla minua norsuksi. Kuulema ei pahalla. Huh huh, niin varmaan. Norsuhan minä olen, kyllä sen kaikki tietää. Minä olen iso norsu. Tähän asiaan on kuitenkin hyvää vauhtia tulossa muutos. Olen taas joku päivä se pieni keijukainen, hymyilevä tyttö, joka saa osakseen kauhistelua ja ihailua.
Eilinen oli mukava päivä suurimmalta osin. Muutaman hermoromahduksen jälkeen loppuilta sujui mainiosti. Yö vielä mukavammin, sillä H jäi yöksi ja juteltiin aamuun asti. Naurettiin ja koitettiin olla hiljaa, ettei M herää.
Paino on taas pudonnut, osa sen on jo huomannutkin, mitä olen kovasti ihmetellyt. Näkyykö se muka jo ? Voiko se olla mahdollista?
Ensi viikolla täytyy mennä äidin luo, tyhjään, kalseaan asuntoon. Me muutamme, lähemmäs isäni asuntoa, lähemmäs turvapaikkaani siis. Ensi viikolla minä pakkaan pienet koriste-esineeni, kaikki kynttiläni ja kirjani pahvilaatikoihin. Siivoan kaapit ja raivaan ullakkokomeron läpi. Minä olen valmis muuttoon. Minä aion yrittää elää äitini kanssa. Minä pääsen huoneestani terassille, minulla on oma sisäänkäynti. Minä sisustan huoneeni ihanaksi, piilopaikaksi. Minä voin lähteä merenrannalle kuvaamaan tai lenkille, vaikka keskellä yötä jos haluan. Minä voin mennä ja tulla sekä elää juuri niin kuin mieleni tekee.
Tänään syömiset ovat menneet hyvin, syötyjä kaloreita on kertynyt noin 500 kcal.
Huomenna M tulee tänne. Saan myös eräältä kusipäältä kolmen vuoden jälkeen 40 euron velan takaisin. Se taas tarkoittaa shoppailua alennusmyynneissä. Tarvitsisin uusia sukkia ja urhailurintaliivit. Tiistaina tai huomenna näemme OS:n josta en ole kovinkaan innoissani, en oikein osaa suhtautua siihen enää samalla tavalla kuin ennen.
Keskiviikkona rakas ystäväni tulee isäni luo ja pääsen juttelemaan kaikesta kunnolla. Tiistaina tiedossa pakkaamista. Ah.
Nyt alan katsella Gossip Girliä teekupposeni kanssa ♥
Uusi vuosi oli mulle ehkä hieman liikaa, kaikki oli pelkkää sekasortoa alusta loppuun. Oli mulla hauskaakin, mutta kokonaisuudessaan fiilikset on vain niin solmussa. Kaikki meni väärin.
Eräs hyvä ystäväni, OS osasi hienosti aamuyöllä pilata lopullisesti mun tunnelman, sanomalla minua norsuksi. Kuulema ei pahalla. Huh huh, niin varmaan. Norsuhan minä olen, kyllä sen kaikki tietää. Minä olen iso norsu. Tähän asiaan on kuitenkin hyvää vauhtia tulossa muutos. Olen taas joku päivä se pieni keijukainen, hymyilevä tyttö, joka saa osakseen kauhistelua ja ihailua.
Eilinen oli mukava päivä suurimmalta osin. Muutaman hermoromahduksen jälkeen loppuilta sujui mainiosti. Yö vielä mukavammin, sillä H jäi yöksi ja juteltiin aamuun asti. Naurettiin ja koitettiin olla hiljaa, ettei M herää.
Paino on taas pudonnut, osa sen on jo huomannutkin, mitä olen kovasti ihmetellyt. Näkyykö se muka jo ? Voiko se olla mahdollista?
Ensi viikolla täytyy mennä äidin luo, tyhjään, kalseaan asuntoon. Me muutamme, lähemmäs isäni asuntoa, lähemmäs turvapaikkaani siis. Ensi viikolla minä pakkaan pienet koriste-esineeni, kaikki kynttiläni ja kirjani pahvilaatikoihin. Siivoan kaapit ja raivaan ullakkokomeron läpi. Minä olen valmis muuttoon. Minä aion yrittää elää äitini kanssa. Minä pääsen huoneestani terassille, minulla on oma sisäänkäynti. Minä sisustan huoneeni ihanaksi, piilopaikaksi. Minä voin lähteä merenrannalle kuvaamaan tai lenkille, vaikka keskellä yötä jos haluan. Minä voin mennä ja tulla sekä elää juuri niin kuin mieleni tekee.
Tänään syömiset ovat menneet hyvin, syötyjä kaloreita on kertynyt noin 500 kcal.
Huomenna M tulee tänne. Saan myös eräältä kusipäältä kolmen vuoden jälkeen 40 euron velan takaisin. Se taas tarkoittaa shoppailua alennusmyynneissä. Tarvitsisin uusia sukkia ja urhailurintaliivit. Tiistaina tai huomenna näemme OS:n josta en ole kovinkaan innoissani, en oikein osaa suhtautua siihen enää samalla tavalla kuin ennen.
Keskiviikkona rakas ystäväni tulee isäni luo ja pääsen juttelemaan kaikesta kunnolla. Tiistaina tiedossa pakkaamista. Ah.
Nyt alan katsella Gossip Girliä teekupposeni kanssa ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)