Never giving up.

9+ biologian kokeesta. "Sait paremman numeron kuin moni joka käy tunneilla." Ja arvatkaa pompinko ilosta!! Biologian opettaja, joka opettaa myös terveystietoa pyysi minua puhumaan terveystiedon tunnille syömishäiriöistä. Minä suostuin. Enkä tiedä miksi, ehkä hyvän terveystiedon numeron toivossa. Rakastan biologian ja terveystiedon opettajaani. Maailman paras opettaja. Sanoi minua vahvaksi. Ei kuulema itse jaksaisi sitä kaikkea, mitä olen käynyt läpi ja käyn edelleen. 

Painoa en ole käynyt katsomassa, enkä haluakaan vielä. Käyn aikaisintaan sunnuntaina vaa'alla. Pelkään lihoneeni. Läskiahdistus on ollut niin suuri lähipäivinä. Pelottaa. 

Huomenna saan rahaa. Vihdoin. Pääsen värjäämään ällöttävän väriset hiukseni vihdoin ja viimein. Huomenna M tulee ihanan serkkunsa, sanotaan vaikka TP:n kanssa tänne. Viikonlopusta tulee siis mukava. Näen myös ihanaa keijukaistyttöäni huomenna ja H tulee myös käymään keskustassa.

Olen kuvaillut lähiaikoina taas suunnattoman paljon. Terapeuttista. Isäni luki muutaman runoni, jotka kirjoitin 28.12 ja 1.1. Hän sanoi, että ne olivat synkkiä, vihaisia ja ahdistavia, mutta loistavia. 

Olen kai tulossa kipeäksi, lihakset ovat jumissa koko ajan, saatan nukkua lähes vuorokauden putkeen ja nenäni vuotaa koko ajan. Lisäksi kurkkuni tuntuu karhealta, enkä siltikään osaa olla laulamatta edes yhtä päivää. 

Saatan päästä pitämään taidenäyttelyn yhdessä isäni kanssa. Minun ensimmäinen näyttelyni. Kuinka ihanalta se kuulostaakaan! ♥ 

Kävin eilen myös vanhassa asunnossamme, pakkasin loput tavarat. Raahasin isäni luo 5 paria kenkiä, pöytätietokoneeni, vaatteita ja muutaman muun tärkeän tavaran. Niitä sitten raahasimme julkisissa kulkuvälineissä. 

Eilen oli myös virallinen muuttopitsapäivä. En onneksi osannut ahdistua siitä yhtään enempää. Tänää olen syönyt vain 200 kcal ja kohta syön kunnon ruokaa, josta tulee enintään 400 kcal. Jalkani ovat taas hiukan pienemmät. Ja käteni. Ihanaa.

Nyt oloni on erittäin inspiroitunut, joten on pakko lopettaa kirjoittaminen. Menen maalaamaan, laulamaan, valokuvaamaan, piirtämään. Nukkumaan pääsen taas aamun pikkutunneilla, inspiraatiokohtaukset kun tahtovat viedä mennessään. 

Ps. 18 lukijaa, ihanaa! ♥ Mistä teitä ilmestyy ? 

Today I'm slave of words.

Tänään luen biologiaa koko illan. Luen ja luen, pidän tauon ja jatkan lukemista. Luen biologian koealueen vähintään 10 kertaa, yhteensä 390 sivua. En halua huonoa numeroa. En tahdo enempää pettymyksiä tähän alkaneeseen vuoteen. Lisäksi teen eri aineiden tehtäviä ainakin 10 sivua.

Huomenna kipitän heti aamusta kirjastoon, kävellen tottakai. Sen jälkeen raahaudun koululleni, palaveroin koulusihteerin kanssa, juttelen opettajille, palautan tehtäviä, haen lisää tehtäviä taakakseni ja lopulta teen biologian kokeen. Jos aikaa jää, pidän vielä suullisen esitelmän syömishäiriöistä. Lappuja yllättäen en siihen tarvitse. Samalla sovin opettajan kanssa terveystiedon viimeisen tehtävän ja saan varmaan tietää samantien kokeeni numeron. 

Koulustressauksen jälkeen lähden vanhalle asunnolle pakkaamaan loput tavarat. Otan oman rakkaan tietokoneeni sieltä mukaan. Lähden kotoa kymmenen aikaa aamulla ja palaan tänne vasta varmaankin viiden aikaan. Sinä aikana en syö mitään, ellei tosissaan heikota.

Tänään en ole syönyt vielä mitään, mutta kohta syön isäni kanssa.

Kävin aamulla vaa'alla. Paino on tippunut 200 grammaa. Edes paino on hallinnassani. Toivottavasti se on jatkossakin.

Nyt uppoudun taas raskaan tekstin maailmaan, värikkäiden ja sekavien havainnollistamiskuvien joukkoon. Kirjoittelen huomenna jos aikaa ja voimia on.

Ps. Tervetuloa uusi lukija! ♥

It keeps me alive,

-M lähti aamulla. Heräsin silloin ja valvoin johonkin puoli kahteentoista. Syömättä, vain kahvia juoden. Ei ollut nälkä, tosin enhän edes tunne nälkää kovin usein, enkä varsinkaan voimakkaasti. Ainoa merkki nälästä on heikotus ja murina vatsassa.

Lähdin kolmen jälkeen läheiseen kauppakeskukseen, jossa näin Niinan, alias ApprehensiveFairyn. Mentiin teelle/kaakaolle ja juteltiin ja juteltiin. En edelleenkään ollut syönyt mitään. Teen juonti sai minut taas voimaan pahoin, tyhjän mahan vuoksi, joten kaivoin laukustani ruispalan ja söin muutaman palasen. 

Kotiin palattuani söin ruisleipää ja vähän jäätelöä. Kalorit tänään n. 400. Aion syödä vielä vähän jotain, sillä Sinkkuelämää alkaa nyt. Sitten suihkuun, mutta sitä ennen otan pitkästä aikaa tarkat mitat. Tiedän kuitenkin vyötäröni kaventuneen ainakin 3 senttiä parissa viikossa.

Nyt vetäydyn television ääreen. Huomenna tuskin kerkeän kirjoittamaan. Täytyy lukea kokeeseen, käydä kirjastossa, hakea kesätöitä ja pakata loput tavarat.

Pause.

Kirjoitustauko. Anteeksi. Koko viikko on ollut niin hektinen.

Tiistai meni nukkuessa, olin niin älyttömän väsynyt, etten jaksanut tehdä oikeastaan mitään.

Keskiviikkona H tuli meille ja pelattiin ja puhuttiin. Kerrankin mentiin suhtkoht aikaisin nukkumaan. H saa minut kerta toisensa jälkeen tuntemaan itseni eläväksi ihmiseksi.

Torstaina M tuli jo aamusta tänne. Sain kauhean itkukohtauksen. Kaikki paineet ja stressi elämääni astuvista muutoksista purkautuivat vihdoin ulos kyynelten muodossa. Istuin vain vessassa ja itkin. En saanut edes henkeä. Onneksi M tuli hakemaan minut pois. Nolotti niin paljon itkeä kun H istui vieressäni patjalla. 
Joskus kahdentoista aikaan lähdettiin käymään H:n koulussa. Se on hyvällä lykyllä minunkin tuleva kouluni. Rakastuin tuohon kouluun täysin. Ah. Sen jälkeen lähdettiin keskustaan pyörimään, haettiin varaamamme liput leffaan ja pyörittiin vähän lisää. Leffa oli hyvä, ei missään vaiheessa tylsä. Minä ihrapossukkainen söin karkkia ja popparia, join normilimua. Hyi!!

Perjantai meni pelatessa, nukkuessa. Illalla yhdeksän aikaan minua alkoi oksettaa ja pyörryttää älyttömästi. Tärisin enkä oikein saanut henkeäkään. Pian jo oksensin aamupalani rippeitä vessassa, täristen ja lähes pyörtyen. Jouduin pitämään lavuaarista kiinni kaksin käsin, koska koko kehoni tärisi, kramppaili ja halusi lopettaa toimintansa siihen. Enhän minä ollut taaskaan tajunnut, etten ollut syönyt noin kahteentoista tuntiin mitään. Torstainakaan en syönyt muuta kuin aamupalan ja leffamätöt. Historiastani johtuen en myöskään kovin usein tunne nälkää, joten kehoni ei edes osannut antaa aikaisemmin merkkiä ravinnonpuutteesta. Kohtaukseni jälkeen söin ruisleipää ja yosaa, nyt voin jo paljon paremmin. 

Tiedän, että olen lihonut. Minä vain tiedän sen. Seuraavan kerran käyn vaa'alla tiistaina. En uskalla käydä sitä ennen. En aseta pitkään pitkään pitkään aikaan itselleni tavotteita. En halua pettyä. Koitan vain jotenkin laihtua. Kyllä minä vielä pääsen tavoitepainooni, vaikka sitten hitaammin. 

Onko teillä rakkailla lukijoillani mitään postaustoiveita ? Mielelläni toteuttaisin niitä! Ilmoitelkaa jos jotain tulee mieleen!


Nyt jatkan teidän blogien lukemista ja koitan syödä vielä jotain, ettei huomenna kävisi jälleen näin. En tiedä milloin kerkeän postaamaan seuraavan kerran. Nyt kun M on täällä, koitan pitää hitusen vapaata tietokoneesta ja pelata mieluummin vaikka M:n kainalossa Spyroa! 


Olette ihania! ♥

Never cared for what they say.

Viikonloppu postaamatta, poissa koneelta. H oli täällä ja minä en jaksanut edes ajatella syömisiäni. Minä porsastelin eilen ja tänään. Minä olen taas epäonnistunut. 

Tiedän kuitenkin onnistuvani tiputtamaan painoani ainakin puolitoista kiloa ensi viikon aikana. Tavoite olisi kuitenkin kaksi kiloa. Kyllä mä onnistun. Mä tiedän sen.

Huomenna mennään isän kanssa vihdoin pakkaamaan mun huoneen tavarat. Jos pakkaan tavaroita ja siivoan ainakin 6 tuntia niin kulutan yli tuhat kaloria! Aamulla käyn tunnin lenkillä, kaloreita kuluu 343, syvävenyttelen 20 minuuttia, kulutan 38 kaloria ja teen puolen tunnin lihaskunnon ja kulutan 117 kaloria. Huomenna on tehopäivä. 

Mä odotan sitä, että saadaan isän kanssa isompi asunto. Mä odotan sitä, että saan vanhan asunnon taakan pois harteiltani. En ole edes tajunnut vasta kuin äskettäin, miten paljon se vanha asunto on minua rasittanut. 

Puhuin tänään isän kanssa, miten haluaisin isäni ja minun uuden asunnon oman huoneeni sisustaa. Siitä tulee upea. Ja ihana. Minun piilopaikkani. 

Ensi viikko on muutenkin aika hektinen. Maanantaina siis teen muuttoa, liikun ja syön vähän. Tiistai menee koulujuttuja tehdessä, tarkoitus olisi tehdä vähintään 7 tuntia tehtäviä, esseitä yms. Ajattelin myös käydä kahdella tunnin lenkillä + tehdä perus lihaskunnon ja syvävenyttelyt. Keskiviikkona teen koulujuttuja 4 tuntia, käyn lenkillä yms. H tulee myös keskiviikkona yöksi. Torstaina mennään H:n kanssa käymään eräässä koulussa. Yritän  myös käydä lenkillä. M tulee myöskin Torstaina tänne. Viikonloppuna teen yhteensä 8 tuntia koulujuttuja ja liikun liikun liikun. Luulisi painon tippuvan. Hyvä kun kerkeän syömään mitään.

Ensi viikon suunnitelmat valmiina. Mä pääsen mun asettamaan tavoitepainoon ensi sunnuntaihin mennessä. Näin olen päättänyt ja näin tulee käymään.

Huomenna tuskin kerkeän kirjoittamaan, blogit käyn kyllä lukemassa. Tiistaina varmasti tulee postaus. Nyt menen tupakalle ja jatkan television katsomista.


Ps. Kiitos, jo 13 lukijaa! Olette ihania ♥

On a journey.

-700 grammaa eilisen aamupainosta. -9,3 kg lähtöpainosta. Matkaa tavoitteeseen äärettömästi kiloja, grammoja, milligrammoja, senttejä, millejä. Mutta mä olen jo lähempänä tavoitteitani. 

Tänään kalorit tähän mennessä 170 kcal. Liikuntaakin on jo kertynyt lähes sadan kalorin edestä.

Kohta lähdetään isän kanssa johonkin tilaisuuteen, ihanaa päästä kuvaamaan. Siellä on ruokaa tarjolla, mutta minä en syö. Minä en halua pilata tätä nyt. Tänään kaloreiden täytyy jäädä alle 500. Liikunnalla kulutan lähemmäs 400. 

OS soitti äsken. Sovittiin, että huomenna mennään kahville. Iso virhe. En haluaisi nähdä häntä nyt. En jaksa. OS vie multa voimia enemmän kuin laki sallii. En kuitenkaan jaksa murehtia sitä nyt, mulla on niin paljon muutakin mielessä. Tänään on kaikesta huolimatta hyvä päivä.

Tullaan isän kanssa joskus illalla kotiin sieltä tapahtumasta, sen jälkeen pitää tehdä lihaskunnot ja koulujuttuja pitäisi jaksaa väkertää 3 tuntia. Huh huh. 

Nyt on pakko ruveta meikkaamaan ja valita vaatteet.

Ja mä tunnen itseni jo vahvemmaksi.

10 lukijaa, kiitos ♥

-300 grammaa. Kalorit tänään yhteensä 220. Ja olen kuluttanut 200 kcal. 
Tää päivä on mennyt hyvin. Mä pystyn tähän. Mä olen vahva ja motivoitunut. Mä aion laihtua kesään mennessä keijuksi. Musta tulee taas pieni.

Tänään tuli 6kk kihloissa täyteen M:n kanssa ♥ Jo se seikka on saanut mut enemmän ja enemmän motivoituneeksi. Olen ajatellut kaikkea, mistä olen ennen motivoitunut, and you can believe, se on auttanut. Luin myös vanhoja päiväkirjoja. 

Huomenna olisi tiedossa yksi tapahtuma, johon menemme isäni kanssa. Otan kameran mukaan. Pakko päästä kuvaamaan uudessa ympäristössä. 

Mietin kovasti, miten painoni on junnannut, vaikka olen syönyt vähän ja liikkunut paljon. Tajusin kuitenkin, että olen kiinteytynyt suunnattomasti, vaikka paino on pysynyt samana. Paitsi nyt paino on taas lähtenyt laskemaan. Ihanaa. Toivottavasti pääsen sunnuntain tavoitteeseeni.

Olen herännyt nyt lähes joka aamu ennen yhdeksää, mikä on outoa. Olen aloittanut aamuni teellä, tupakalla ja lukemalla Ihana Meri-kirjaa. Tuntuu, että kaikki alkaa vihdoin sujua. 

Nyt jatkan Gossip Girlin katsomista, teen juomista ja tupakoimistani.

Kiitos lukijoille ja tsemppiä kaikille! ♥

Ahdistus purkautui suttuiselle paperille. (Ensimmäinen suomenkielinen otsikko)

                                   Tunnustelen kylkiäni, kylkiluitani.
                                  Lasken niistä jokaisen, varmistaakseni niiden yhä olevan olemassa.
                                 Luku pienenenee, junnaa, nousee, pienenee jälleen.
                               Noidankehä, siihen on nyt päädytty.. Jälleen.
                             Rasvakudos tukehduttaa minut lämpimyydellään.
                           Vierin ja vyöryn päivästä toiseen, ahdistuneena.
                         Taulukkoja, listoja, tyhjiä lupauksia.
                      Minä juoksen läpi yön, läpi mustien metsien, uin yli punaisten merten.
                   Vahvistun, kasvan voimakkaammaksi sisältä, pienenen siroksi ulkoisesti.
                 Minä en luovuta, en vielä.
              Täytän parin vuoden takaiset saappaani, minä haluan tätä.
            Haluan tätä enemmän kuin ruokaa, suklaata, herkkuja.
          Minusta tulee taas vahva.
                                                                                        Motivaatio, tulit takaisin.

Troubled mind.

Anteeksi postaustaukoni. 

Viikonloppuni meni ollessa, nukkuessa ja löhötessä. Eilen kävin heti aamusta työkkärissä puhumassa. Sen jälkeen kävin kirjastossa ja vain nautin ulkona olemisesta. Loppumatkasta sain kuitenkin hermoromahduksen, kaikki hajosi päälle. En jaksanut enää paineita. Huusin ja itkin puhelimessa ja M kuunteli ja ymmärsi.
Illemmalla H tuli käymään ja oli taas niin mukavaa ♥ Kaikki paineet hävisivät. 

Kohta lähden keskustaan ja nään H:n jälleen. IHANAA! H saa aina mut paremmalle tuulelle.

Äiti soitti äsken isälle. Kaikki hajosi jälleen käsiin. Minä en muutakaan äidin kanssa uuteen asuntoon, minä en saa terassihuonetta. Minun huoneestani uudessa asunnossa tulee tavaroideni varastohuone. Tärkeimmät, yksityiset tavarani tuon isän yksiöön. Me haemme isäni kanssa isompaa asuntoa. Minä muutan isäni kanssa. Tätä olen koko ajan halunnut.

Olen potenut maailman suurinta läskiahdistusta. Kuitenkin painoni on alempana kuin pitkään aikaan. 

Huomenna on lääkäri. Huomenna menen äidin ja minun vanhaan asuntoon pakkaamaan. 

Minun elämäni muuttuu nyt lopullisesti. Parempaan suuntaan. 

Kirjoitan huomenna tai tänään lisää, nyt on kiire!

I'll try harder, I promise.

Ensiksi pyydän anteeksi postaustaukoani. On ollut menoa ja vilskettä, enkä oikeastaan ole kerennyt edes koneella kunnolla käymään. Teidän ja muiden seuraamieni bloggaajien tekstit olen käynyt kylläkin lukemassa. Keskiviikkona oli H:n synttärit, jonka takia hän tuli minun luokseni. Tänään perjantaina H ja M lähtevät takaisin kotikaupunkiinsa. Olen ollut innosta soikeana koko tämän ajan.

Olen pelannut pleikkarilla, nauranut, valvonut yöt, nukkunut iltapäivään asti, puhunut syvällisiä, ollut onnellinen. Tätä olen kaivannut niin paljon.

Kävimme katsomassa Keskiviikkona äitini ja minun uuden asunnon. Minä haluan jo raahata tavarani huoneeseen, josta pääsee terassille. 

Olen taas innostunut maalaamaan, olen maalannut ja maalannut. Olen koittanut purkaa paljon ahdistuksiani akvarelliteoksiini, joista olen kovin ylpeä. Ihanaa, että olen saanut intoni maalata takaisin. Olen kaivannut sitä tunnetta, joka valtaa minut pensselin tehdessä kuvioita maalauspohjalle. Ah.

Vaa'alla en ole uskaltanut käydä, tiedän, että painoni on noussut lähes kilon. Minä vain tunnen sen. Mutta minä en luovuta, aion laihtua lisää ja lisää.

Tänään lähden illalla vähintään tunnin lenkille, aion myös tehdä puolen tunnin lihaskunnon. Alan taas nukkua enemmän, saada aikaan ihkaoikean unirytmin. Silloin painokin tippuu paremmin.

En ole kerennyt ajatella ihraisuuttani näinä viime päivinä niin paljoa, mutta tällaisina hiljaisina hetkinä en muuta ajattelekaan. H on niin laiha, keijukainen. Minä haluan olla sellainen.

En haluaisi, että M lähtee. Minä en kestä sitä. Tiedän kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin hänen täytyy lähteä takaisin kotiin. Tottakai näen hänet taas pian. 

Siinä että M lähtee on myös hyvät puolensa. Saan laihduttaa rauhassa, syödä vähemmän. Liikkua enemmän. Minä onnistun. Ensi viikon keskiviikkona aion painaa 1,5 kg vähemmän. Vähintään kilon vähemmän. Se on minimi, tästä en luista. 

En ole kuullut äidistäni pitkään aikaan, onneksi. Toisaalta mietin, eikö häntä ollenkaan kiinnosta mitä minulle kuuluu? Sekin on toisaalta ihan sama. Minä en kaipaa riitelyämme. 

Nyt painun nukkumaan, että jaksan herätä yhdeltätoista. Minun on pakko herätä.

Kirjoitan varmaan taas illalla, viimeistään lauantaina. Minä onnistun, me onnistumme.

Minä en aio hävitä tai luovuttaa.

Take me out of here.

Uusi vuosi. 
Uusi vuosi oli mulle ehkä hieman liikaa, kaikki oli pelkkää sekasortoa alusta loppuun. Oli mulla hauskaakin, mutta kokonaisuudessaan fiilikset on vain niin solmussa. Kaikki meni väärin.
Eräs hyvä ystäväni, OS osasi hienosti aamuyöllä pilata lopullisesti mun tunnelman, sanomalla minua norsuksi. Kuulema ei pahalla. Huh huh, niin varmaan. Norsuhan minä olen, kyllä sen kaikki tietää. Minä olen iso norsu. Tähän asiaan on kuitenkin hyvää vauhtia tulossa muutos. Olen taas joku päivä se pieni keijukainen, hymyilevä tyttö, joka saa osakseen kauhistelua ja ihailua. 

Eilinen oli mukava päivä suurimmalta osin. Muutaman hermoromahduksen jälkeen loppuilta sujui mainiosti. Yö vielä mukavammin, sillä H jäi yöksi ja juteltiin aamuun asti. Naurettiin ja koitettiin olla hiljaa, ettei M herää.

Paino on taas pudonnut, osa sen on jo huomannutkin, mitä olen kovasti ihmetellyt. Näkyykö se muka jo ? Voiko se olla mahdollista?

Ensi viikolla täytyy mennä äidin luo, tyhjään, kalseaan asuntoon. Me muutamme, lähemmäs isäni asuntoa, lähemmäs turvapaikkaani siis. Ensi viikolla minä pakkaan pienet koriste-esineeni, kaikki kynttiläni ja kirjani pahvilaatikoihin. Siivoan kaapit ja raivaan ullakkokomeron läpi. Minä olen valmis muuttoon. Minä aion yrittää elää äitini kanssa. Minä pääsen huoneestani terassille, minulla on oma sisäänkäynti. Minä sisustan huoneeni ihanaksi, piilopaikaksi. Minä voin lähteä merenrannalle kuvaamaan tai lenkille, vaikka keskellä yötä jos haluan. Minä voin mennä ja tulla sekä elää juuri niin kuin mieleni tekee.

Tänään syömiset ovat menneet hyvin, syötyjä kaloreita on kertynyt noin 500 kcal. 

Huomenna M tulee tänne. Saan myös eräältä kusipäältä kolmen vuoden jälkeen 40 euron velan takaisin. Se taas tarkoittaa shoppailua alennusmyynneissä. Tarvitsisin uusia sukkia ja urhailurintaliivit.  Tiistaina tai huomenna näemme OS:n josta en ole kovinkaan innoissani, en oikein osaa suhtautua siihen enää samalla tavalla kuin ennen.
Keskiviikkona rakas ystäväni tulee isäni luo ja pääsen juttelemaan kaikesta kunnolla. Tiistaina tiedossa pakkaamista. Ah. 

Nyt alan katsella Gossip Girliä teekupposeni kanssa ♥