Painting my dreams.

Jälleen kerran anteeksi pitkästä postaustauosta. Paljoa ei ole tapahtunut, viikonloppuna ja ystävänpäivänä sentään jonkun verran.

Paino on pysynyt samassa kuin aikaisemminkin, senttejä on kaikesta huolimatta lähtenyt jonkun verran, mikä on tietysti positiivinen asia. Kyllä mä ilmeisesti oon hieman pienempi kuin ennen.


Ne tuparit oli aika lame. Kaikki vain katsoi telkkaria. Bileistä ei ollut tietoakaan. Joten linnottauduin M:n siskon KP:n ja hänen poikaystävänsä TK:n kanssa keittiöön. Juteltiin ja puhuttiin kaikesta. TK ravasi kanssani lähes koko ajan tupakalla ja hänen kanssaan puhuin kaikista eniten. Puhuttiin syvällisistä asioista, kuten molempien ahdistuksista yms. 


Maanantaina eli ystävänpäivänä suuntasin vakiotatuoijani luo KP:n ja TK:n kanssa. Nyt on kaksi uutta tatuointia oikeassa kädessäni. Ja rakastan niitä! Ensi kuussa tulee todennäköisesti kaksi taas lisää. Vähintään yksi.


Tällä viikolla on tehoviikkoni. Kalorimäärät on rajoitettu jokaisena päivänä ja liikuntaa pitää kertyä tietty määrä. Toivon painon tippuvan edes 2 kiloa.


M tuli eilen tänne ja olemme oikeastaan vain katsoneet telkkaria. Kohta lähdetään käymään äitini luona, mennään sinne syömään ja kahvittelemaan. Saa nähdä mitä siitä tulee. 


Olen maalannut paljon lähiaikoina. Ja kirjoittanut. Aloitin taulusarjan, josta tulee hienoin taulusarjani tähän mennessä. Kamerakaan ei ole säästynyt, vaan olen armotta räpsinyt sillä kuvia lähes kaikesta.


Pahoittelen vielä kerran tästä hiljaiselosta. Koitan päivittää keskiviikkona jossain vaiheessa. Minun aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt kirjoittamiseen kaiken muun ohella. 


Tsemppiä kaikille ihanuuksille! ♥

I fall down... hit the ground.

- 12,1 kiloa. Nyt paino junnaa taas. Mutta aion saada painon tippumaan kilon tällä viikolla.

Lukuisista pudotetuista kiloista ja hävinneistä senteistä huolimatta olen edelleen yhtä iso ihrakasa kuin aina ennenkin. Ei minussa huomaa mitään eroa. 

Eilen olin äitini kanssa shoppailemassa. Äiti osasi kerrankin käyttäytyä, enkä kuullut yhtään pahaa sanaa minusta hänen suustaan koko päivänä. Kerrankin pystyin laskemaan suojamuuriani hieman. Mukaan tarttui vaatteita, joita rakastan! Nyt on jotain päällepantavaa viikonlopuksi. Lauantaina nimittäin suunta on M:n veljen ja veljen kihlatun uuteen asuntoon tupareihin. 

En kuitenkaan haluaisi mennä sinne, vaikka toisaalta palan halusta päästä puhumaan henkeviä humaltuneiden ihmisten kanssa. Minusta ei taaskaan ole varmasti lauantailta yhtään kuvaa, minä olen taas se joka kameran takana häärää, ikuistaa niitä erityisiä hetkiä kameran uumeniin. Minä viihdyn kameran toisella puolella, en tykkää olla kuvissa. Olen liian iso kuviin. Olen kaksi kertaa muiden kokoinen kuvissa. Luonnoton sotanorsu. Mammutti, lajinsa viimeinen ihrakasa.

Vaatekopissa huomasin kokovartalopeilistä kylkiluideni jo hieman kuultavan ihrasolujen takaa. Minä haluan niiden paistavan paremmin läpi. En halua yhtään ylimääräistä kauniiden luideni päälle. Kuitenkaan en halua olla niin huonossa kunnossa, etten voi mitään tehdä ravinnon puutteen takia. 

Perjantaina viimeistään lähden pitkästä aikaa M:n luo. Ihanaa! Näen hänen äitiään, joka on varmasti yksi maailman ihanimmista ihmisistä! Näen myös heidän koiraansa ja pääsen sen kanssa pitkille lenkeille selvittämään päätäni. 


Lauantaina humallun puna-ja valkoviinistä. Nauran ja tanssin. Koitan tuntea itseni edes siedettäväksi. 


Lähipäivät olen ollut todella ahdistunut ja itkuinen. Pelkään ja tavallaan tiedän sen todeksi, että osa ystävistäni, jotka asuvat vanhalla kotipaikkakunnallani, ovat unohtaneet minut. He ovat hukuttaneet minut muistojen mereen. Siihen mereen, josta aallot joskus heittävät nykyisyyteen jonkun muiston menneestä ja he tokaisevat "Hei, hänkin on edelleen olemassa". Minä olen ilmaa heille. En ole tarpeeksi hyvä ansaitakseni heidän tekstiviestejään. Ei viestin viestiä. Minä lähetän viestejä, silloin vastataan, mutta posti kulkee vain minulta heille. Minun aloitteestani. 


Oikeasti olen yksin. Niin yksin kuin olla ja voi. Ei minulla ole ystäviä. Vain kavereita ja hyvän päivän tuttuja. Mutta hei, only cowards need friends to survive. 


Nyt menen maalaamaan, taiteilemaan. Isä ja minä saatamme saada isomman asunnon todella pian. Sitten pääsen sisustamaan, maalaamaan ja tapetoimaan.


 

I'm so happy, 'cause today I've found my friends, they're in my head.

Tänään olen siis iloinen. Tänään läskiahdistukseni puolittui. Tänään syön ainoan ruokani ilman kamalaa ahdistusta ja itkukohtausta.

Minulla ei ole ollut vaakaa käytössäni nyt pariin viikkoon, sillä vaaka piti luovuttaa takaisin äidille. Tänään sitten isä ilmoitti, että lähdetään Prismaan käymään. " Ostetaan vihdoin meille se oma vaaka". 

Kävely tuolla ulkona rakeiden sataessa kevyinä maahan oli ihanaa. Kulutinpahan Prisma-reissullamme ainakin 150 kcal. En ole tänään edes syönyt mitään. Ruoka on noin puolentoista tunnin päästä. 

Takaisin iloisuuden aiheeseeni. En enää onneksi ole kipeä, se on iso plussa. Prismasta kotiuduttuamme kokeilin heti vaakaa.  Sydämeni heitti kärrynpyörää, minua huimasi ja oksetti. Olen laihtunut kaksi kiloa puolessatoista viikossa. Mitä tämä tarkoittaa??!! Olen niin iloinen! ♥

Toinen iloinen juttu on se, että minusta tulee yhden lempibändini valokuvaaja. OS oli eilen käymässä ja hän on kyseisen bändin laulaja-kitaristi. Otettiin sitten hänelle facebookiin nopeasti muutamia kuvia ja hän ihastui niihin niin paljon, että on koko ajan kysellyt milloin saan lähetettyä ne hänelle. Samalla tuli puhetta bändin promokuvista, keikkakuvaamisesta yms. Nyt se on suunnilleen lukkoon lyöty, että jatkossa minä otan kaikki kuvat. ♥ Ja alan jossain vaiheessa saada siitä palkkaakin! ♥ 

Nyt menen muokkaamaan kuvia, lukemaan ja maalaamaan. Tänään olen inspiroitunut ja motivoitunut ♥

Tsemppiä kaikille teille ihanuuksille, yritän postailla taas enemmän! ♥

Ill.

Olen kipeänä. Keuhkot ja kurkku huutavat armahdusta. Yskin lähes koko sen ajan mitä vietän hereillä. Tämä tauti iski jo perjantaina. Kuume on sentään laskenut. Normaali ruumiinlämpöni on 35 ja lauantaina kuumemittari näytti 38,5. 

En ole pystynyt syömään lähes mitään. Päivän kalorimäärät jäävät 100 kcal paikkeille, jos syön enemmän, oksennan. Nyt isäkin on tulossa kipeäksi.  M on myöskin kipeänä. 

Olen nukkunut noin 14 tuntia putkeen, ollut pari tuntia hereillä ja nukkunut vähintään 6 tuntia lisää. 

Olen litkinyt kaakaota, teetä, kahvia ja vettä niin suuret määrät, etten edes ymmärrä, miten minuun mahtuu niin paljon nesteitä. Neljässä päivässä vyötäröltäni on lähtenyt 6 senttiä, jaloistani 4. Jotain hyötyä kipeänä olostakin siis tosiaan on.

En jaksa kirjoittaa nyt enempää. Olen väsynyt, 6 tuntia hereillä on liikaa minulle nyt. 

Ny menen juomaan kaakaota ja katsomaan televisiota. Pian vajoan taas raskaan unen valtakuntaan.

Never giving up.

9+ biologian kokeesta. "Sait paremman numeron kuin moni joka käy tunneilla." Ja arvatkaa pompinko ilosta!! Biologian opettaja, joka opettaa myös terveystietoa pyysi minua puhumaan terveystiedon tunnille syömishäiriöistä. Minä suostuin. Enkä tiedä miksi, ehkä hyvän terveystiedon numeron toivossa. Rakastan biologian ja terveystiedon opettajaani. Maailman paras opettaja. Sanoi minua vahvaksi. Ei kuulema itse jaksaisi sitä kaikkea, mitä olen käynyt läpi ja käyn edelleen. 

Painoa en ole käynyt katsomassa, enkä haluakaan vielä. Käyn aikaisintaan sunnuntaina vaa'alla. Pelkään lihoneeni. Läskiahdistus on ollut niin suuri lähipäivinä. Pelottaa. 

Huomenna saan rahaa. Vihdoin. Pääsen värjäämään ällöttävän väriset hiukseni vihdoin ja viimein. Huomenna M tulee ihanan serkkunsa, sanotaan vaikka TP:n kanssa tänne. Viikonlopusta tulee siis mukava. Näen myös ihanaa keijukaistyttöäni huomenna ja H tulee myös käymään keskustassa.

Olen kuvaillut lähiaikoina taas suunnattoman paljon. Terapeuttista. Isäni luki muutaman runoni, jotka kirjoitin 28.12 ja 1.1. Hän sanoi, että ne olivat synkkiä, vihaisia ja ahdistavia, mutta loistavia. 

Olen kai tulossa kipeäksi, lihakset ovat jumissa koko ajan, saatan nukkua lähes vuorokauden putkeen ja nenäni vuotaa koko ajan. Lisäksi kurkkuni tuntuu karhealta, enkä siltikään osaa olla laulamatta edes yhtä päivää. 

Saatan päästä pitämään taidenäyttelyn yhdessä isäni kanssa. Minun ensimmäinen näyttelyni. Kuinka ihanalta se kuulostaakaan! ♥ 

Kävin eilen myös vanhassa asunnossamme, pakkasin loput tavarat. Raahasin isäni luo 5 paria kenkiä, pöytätietokoneeni, vaatteita ja muutaman muun tärkeän tavaran. Niitä sitten raahasimme julkisissa kulkuvälineissä. 

Eilen oli myös virallinen muuttopitsapäivä. En onneksi osannut ahdistua siitä yhtään enempää. Tänää olen syönyt vain 200 kcal ja kohta syön kunnon ruokaa, josta tulee enintään 400 kcal. Jalkani ovat taas hiukan pienemmät. Ja käteni. Ihanaa.

Nyt oloni on erittäin inspiroitunut, joten on pakko lopettaa kirjoittaminen. Menen maalaamaan, laulamaan, valokuvaamaan, piirtämään. Nukkumaan pääsen taas aamun pikkutunneilla, inspiraatiokohtaukset kun tahtovat viedä mennessään. 

Ps. 18 lukijaa, ihanaa! ♥ Mistä teitä ilmestyy ? 

Today I'm slave of words.

Tänään luen biologiaa koko illan. Luen ja luen, pidän tauon ja jatkan lukemista. Luen biologian koealueen vähintään 10 kertaa, yhteensä 390 sivua. En halua huonoa numeroa. En tahdo enempää pettymyksiä tähän alkaneeseen vuoteen. Lisäksi teen eri aineiden tehtäviä ainakin 10 sivua.

Huomenna kipitän heti aamusta kirjastoon, kävellen tottakai. Sen jälkeen raahaudun koululleni, palaveroin koulusihteerin kanssa, juttelen opettajille, palautan tehtäviä, haen lisää tehtäviä taakakseni ja lopulta teen biologian kokeen. Jos aikaa jää, pidän vielä suullisen esitelmän syömishäiriöistä. Lappuja yllättäen en siihen tarvitse. Samalla sovin opettajan kanssa terveystiedon viimeisen tehtävän ja saan varmaan tietää samantien kokeeni numeron. 

Koulustressauksen jälkeen lähden vanhalle asunnolle pakkaamaan loput tavarat. Otan oman rakkaan tietokoneeni sieltä mukaan. Lähden kotoa kymmenen aikaa aamulla ja palaan tänne vasta varmaankin viiden aikaan. Sinä aikana en syö mitään, ellei tosissaan heikota.

Tänään en ole syönyt vielä mitään, mutta kohta syön isäni kanssa.

Kävin aamulla vaa'alla. Paino on tippunut 200 grammaa. Edes paino on hallinnassani. Toivottavasti se on jatkossakin.

Nyt uppoudun taas raskaan tekstin maailmaan, värikkäiden ja sekavien havainnollistamiskuvien joukkoon. Kirjoittelen huomenna jos aikaa ja voimia on.

Ps. Tervetuloa uusi lukija! ♥

It keeps me alive,

-M lähti aamulla. Heräsin silloin ja valvoin johonkin puoli kahteentoista. Syömättä, vain kahvia juoden. Ei ollut nälkä, tosin enhän edes tunne nälkää kovin usein, enkä varsinkaan voimakkaasti. Ainoa merkki nälästä on heikotus ja murina vatsassa.

Lähdin kolmen jälkeen läheiseen kauppakeskukseen, jossa näin Niinan, alias ApprehensiveFairyn. Mentiin teelle/kaakaolle ja juteltiin ja juteltiin. En edelleenkään ollut syönyt mitään. Teen juonti sai minut taas voimaan pahoin, tyhjän mahan vuoksi, joten kaivoin laukustani ruispalan ja söin muutaman palasen. 

Kotiin palattuani söin ruisleipää ja vähän jäätelöä. Kalorit tänään n. 400. Aion syödä vielä vähän jotain, sillä Sinkkuelämää alkaa nyt. Sitten suihkuun, mutta sitä ennen otan pitkästä aikaa tarkat mitat. Tiedän kuitenkin vyötäröni kaventuneen ainakin 3 senttiä parissa viikossa.

Nyt vetäydyn television ääreen. Huomenna tuskin kerkeän kirjoittamaan. Täytyy lukea kokeeseen, käydä kirjastossa, hakea kesätöitä ja pakata loput tavarat.