Minä olen valtameri, myrskyävä ja arvaamaton.

Olen palkinnut sinut Stylish blogger awardilla, sinun pitää kertoa itsestäsi 7 asiaa ja antaa palkinto eteenpäin enintään 15 henkilölle♥ 

Eli siis ApprehensiveFairy alias Niina palkitsi minut tällä palkinnolla ja nyt tulee muutama fakta, en tänään kerkeäkään muuta kirjoittamaan.

1. Tulen taiteilijasuvusta. Isäni isä oli loistava maalari ja piirtäjä, jonka lauluäänikin oli niin upea. Isäni on täysin samaa maata. Isäni on myös näyttelijä, kuten äitinikin. Isoveljeni on myös näytellyt ja esiintynyt. Nämä kaikki taidot ovat periytyneet minulle, mistä olen erittäin kiitollinen ♥

2. Olen kontrollifriikki ja perfektionisti. Saatan tehdä kymmeniä listoja päivässä viikon tärkeistä asioista, tehtävistä yms. Olen myös hyvin itsekriittinen töideni suhteen, en osaa suhtautua kehuihin millään lailla, koska en usko niiden olevan vilpittömiä.

3. Rakastan eläimiä. Minulle olisi paljon suurempi järkytys jos näkisin jonkun tappavan eläimen, kuin jos näkisin ihmisen kuolevan.

4. Vaarini kuolema oli minulle niin paha paikka, etten pystynyt menemään hänen hautajaisiinsa. Vaari oli isäni lisäksi paras ystäväni, eikä meitä erottanut mikään. En ole vieläkään päässyt vaarini kuolemasta yli, vaikka siitä on pian jo 11 vuotta.

5. Saatan valvoa kolme vuorokautta putkeen, koska minulla on inspiraatio. Silloin en pystyny nukkumaan. Inspiraationi kestävät parista tunnista viikkoihin. Silloin maalaan, kirjoitan, piirrän, laulan jne.

6. Olen koittanut tappaa itseni lähemmäs 10 kertaa. Minulla on ollut lääkeaddiktio muun muassa. Nyt olen ollut 2 vuotta viiltelemättä.

7. Rakastan kirjoja, vanhoja kameroita, kirjastoja, kahviloita ja maalauskanvaaseja. Erityisesti vanhojen kirjojen tuoksu on minulle kuin kissanminttua.

Toivottavasti saitte tietää minusta jotain uutta ♥ 

Painting my dreams.

Jälleen kerran anteeksi pitkästä postaustauosta. Paljoa ei ole tapahtunut, viikonloppuna ja ystävänpäivänä sentään jonkun verran.

Paino on pysynyt samassa kuin aikaisemminkin, senttejä on kaikesta huolimatta lähtenyt jonkun verran, mikä on tietysti positiivinen asia. Kyllä mä ilmeisesti oon hieman pienempi kuin ennen.


Ne tuparit oli aika lame. Kaikki vain katsoi telkkaria. Bileistä ei ollut tietoakaan. Joten linnottauduin M:n siskon KP:n ja hänen poikaystävänsä TK:n kanssa keittiöön. Juteltiin ja puhuttiin kaikesta. TK ravasi kanssani lähes koko ajan tupakalla ja hänen kanssaan puhuin kaikista eniten. Puhuttiin syvällisistä asioista, kuten molempien ahdistuksista yms. 


Maanantaina eli ystävänpäivänä suuntasin vakiotatuoijani luo KP:n ja TK:n kanssa. Nyt on kaksi uutta tatuointia oikeassa kädessäni. Ja rakastan niitä! Ensi kuussa tulee todennäköisesti kaksi taas lisää. Vähintään yksi.


Tällä viikolla on tehoviikkoni. Kalorimäärät on rajoitettu jokaisena päivänä ja liikuntaa pitää kertyä tietty määrä. Toivon painon tippuvan edes 2 kiloa.


M tuli eilen tänne ja olemme oikeastaan vain katsoneet telkkaria. Kohta lähdetään käymään äitini luona, mennään sinne syömään ja kahvittelemaan. Saa nähdä mitä siitä tulee. 


Olen maalannut paljon lähiaikoina. Ja kirjoittanut. Aloitin taulusarjan, josta tulee hienoin taulusarjani tähän mennessä. Kamerakaan ei ole säästynyt, vaan olen armotta räpsinyt sillä kuvia lähes kaikesta.


Pahoittelen vielä kerran tästä hiljaiselosta. Koitan päivittää keskiviikkona jossain vaiheessa. Minun aikani ei yksinkertaisesti ole riittänyt kirjoittamiseen kaiken muun ohella. 


Tsemppiä kaikille ihanuuksille! ♥

I fall down... hit the ground.

- 12,1 kiloa. Nyt paino junnaa taas. Mutta aion saada painon tippumaan kilon tällä viikolla.

Lukuisista pudotetuista kiloista ja hävinneistä senteistä huolimatta olen edelleen yhtä iso ihrakasa kuin aina ennenkin. Ei minussa huomaa mitään eroa. 

Eilen olin äitini kanssa shoppailemassa. Äiti osasi kerrankin käyttäytyä, enkä kuullut yhtään pahaa sanaa minusta hänen suustaan koko päivänä. Kerrankin pystyin laskemaan suojamuuriani hieman. Mukaan tarttui vaatteita, joita rakastan! Nyt on jotain päällepantavaa viikonlopuksi. Lauantaina nimittäin suunta on M:n veljen ja veljen kihlatun uuteen asuntoon tupareihin. 

En kuitenkaan haluaisi mennä sinne, vaikka toisaalta palan halusta päästä puhumaan henkeviä humaltuneiden ihmisten kanssa. Minusta ei taaskaan ole varmasti lauantailta yhtään kuvaa, minä olen taas se joka kameran takana häärää, ikuistaa niitä erityisiä hetkiä kameran uumeniin. Minä viihdyn kameran toisella puolella, en tykkää olla kuvissa. Olen liian iso kuviin. Olen kaksi kertaa muiden kokoinen kuvissa. Luonnoton sotanorsu. Mammutti, lajinsa viimeinen ihrakasa.

Vaatekopissa huomasin kokovartalopeilistä kylkiluideni jo hieman kuultavan ihrasolujen takaa. Minä haluan niiden paistavan paremmin läpi. En halua yhtään ylimääräistä kauniiden luideni päälle. Kuitenkaan en halua olla niin huonossa kunnossa, etten voi mitään tehdä ravinnon puutteen takia. 

Perjantaina viimeistään lähden pitkästä aikaa M:n luo. Ihanaa! Näen hänen äitiään, joka on varmasti yksi maailman ihanimmista ihmisistä! Näen myös heidän koiraansa ja pääsen sen kanssa pitkille lenkeille selvittämään päätäni. 


Lauantaina humallun puna-ja valkoviinistä. Nauran ja tanssin. Koitan tuntea itseni edes siedettäväksi. 


Lähipäivät olen ollut todella ahdistunut ja itkuinen. Pelkään ja tavallaan tiedän sen todeksi, että osa ystävistäni, jotka asuvat vanhalla kotipaikkakunnallani, ovat unohtaneet minut. He ovat hukuttaneet minut muistojen mereen. Siihen mereen, josta aallot joskus heittävät nykyisyyteen jonkun muiston menneestä ja he tokaisevat "Hei, hänkin on edelleen olemassa". Minä olen ilmaa heille. En ole tarpeeksi hyvä ansaitakseni heidän tekstiviestejään. Ei viestin viestiä. Minä lähetän viestejä, silloin vastataan, mutta posti kulkee vain minulta heille. Minun aloitteestani. 


Oikeasti olen yksin. Niin yksin kuin olla ja voi. Ei minulla ole ystäviä. Vain kavereita ja hyvän päivän tuttuja. Mutta hei, only cowards need friends to survive. 


Nyt menen maalaamaan, taiteilemaan. Isä ja minä saatamme saada isomman asunnon todella pian. Sitten pääsen sisustamaan, maalaamaan ja tapetoimaan.


 

I'm so happy, 'cause today I've found my friends, they're in my head.

Tänään olen siis iloinen. Tänään läskiahdistukseni puolittui. Tänään syön ainoan ruokani ilman kamalaa ahdistusta ja itkukohtausta.

Minulla ei ole ollut vaakaa käytössäni nyt pariin viikkoon, sillä vaaka piti luovuttaa takaisin äidille. Tänään sitten isä ilmoitti, että lähdetään Prismaan käymään. " Ostetaan vihdoin meille se oma vaaka". 

Kävely tuolla ulkona rakeiden sataessa kevyinä maahan oli ihanaa. Kulutinpahan Prisma-reissullamme ainakin 150 kcal. En ole tänään edes syönyt mitään. Ruoka on noin puolentoista tunnin päästä. 

Takaisin iloisuuden aiheeseeni. En enää onneksi ole kipeä, se on iso plussa. Prismasta kotiuduttuamme kokeilin heti vaakaa.  Sydämeni heitti kärrynpyörää, minua huimasi ja oksetti. Olen laihtunut kaksi kiloa puolessatoista viikossa. Mitä tämä tarkoittaa??!! Olen niin iloinen! ♥

Toinen iloinen juttu on se, että minusta tulee yhden lempibändini valokuvaaja. OS oli eilen käymässä ja hän on kyseisen bändin laulaja-kitaristi. Otettiin sitten hänelle facebookiin nopeasti muutamia kuvia ja hän ihastui niihin niin paljon, että on koko ajan kysellyt milloin saan lähetettyä ne hänelle. Samalla tuli puhetta bändin promokuvista, keikkakuvaamisesta yms. Nyt se on suunnilleen lukkoon lyöty, että jatkossa minä otan kaikki kuvat. ♥ Ja alan jossain vaiheessa saada siitä palkkaakin! ♥ 

Nyt menen muokkaamaan kuvia, lukemaan ja maalaamaan. Tänään olen inspiroitunut ja motivoitunut ♥

Tsemppiä kaikille teille ihanuuksille, yritän postailla taas enemmän! ♥

Ill.

Olen kipeänä. Keuhkot ja kurkku huutavat armahdusta. Yskin lähes koko sen ajan mitä vietän hereillä. Tämä tauti iski jo perjantaina. Kuume on sentään laskenut. Normaali ruumiinlämpöni on 35 ja lauantaina kuumemittari näytti 38,5. 

En ole pystynyt syömään lähes mitään. Päivän kalorimäärät jäävät 100 kcal paikkeille, jos syön enemmän, oksennan. Nyt isäkin on tulossa kipeäksi.  M on myöskin kipeänä. 

Olen nukkunut noin 14 tuntia putkeen, ollut pari tuntia hereillä ja nukkunut vähintään 6 tuntia lisää. 

Olen litkinyt kaakaota, teetä, kahvia ja vettä niin suuret määrät, etten edes ymmärrä, miten minuun mahtuu niin paljon nesteitä. Neljässä päivässä vyötäröltäni on lähtenyt 6 senttiä, jaloistani 4. Jotain hyötyä kipeänä olostakin siis tosiaan on.

En jaksa kirjoittaa nyt enempää. Olen väsynyt, 6 tuntia hereillä on liikaa minulle nyt. 

Ny menen juomaan kaakaota ja katsomaan televisiota. Pian vajoan taas raskaan unen valtakuntaan.